Kaustisen Pelimannitalon tarina alkaa vuoden 1800 paikkeilla. Oli kevättulvien aika. Perhon erämetsistä Kokkolan kirkon rakennuspuiksi hakattuja hirsiä uitettiin Perhonjokea pitkin kohti merenrantaa ja Kokkolan kaupunkia. Tulvavesi jostain kumman syystä kuitenkin yllättäen kuivui, ja hirret juuttuivat rantaan Vetelissä Pulkkisen seutuvilla. Matti Matinpoika Pulkkinen, kansansuussa ”Rapakkoleuka”, teki puista edulliset kaupat ja rakensi niistä suurperheelleen kodin, Aapintuvan. Tuota keskipohjalaisten kirvesmiesten kehittämää sivukamarillista talomallia edustava talo oli kaksitupainen, 23 metriä pitkä ja 12 metriä leveä, komea hirsilinna. Pulkkisten talonpoikaisperheen asuntona se palveli aina 1940-luvulle saakka. Silloinen isäntä, Matti Pulkkinen hänkin, rakensi tuolloin perheelleen pienemmän, uudenaikaisen omakotitalon, ja Aapintupa jäi tyhjilleen. Vanha Aapintupa kiinnosti kulttuuri-…
-
-
Aloitin työni harjoittelijana Kaustisen kunnantoimistossa tammikuussa 1948 alle kahdeksantoistavuotiaana. Kunnantoimisto oli Kaustisen Säästöpankin vuokralaisena samoin kuin kansanhuoltotoimistokin. Tullessani töihin minulla ei ollut minkäänlaisia tietoja kunnan hallinnosta eikä työtehtävistä. Töissä uskoin selviytyväni sellaisella varmuudella kuin vain täydellinen tietämättömyys antaa. Toimiston ehdoton auktoriteetti oli kunnallislautakunnan esimies Oskari Puumala. Myöhemmin tulin tietämään, että kunnallislautakunnan esimiehen tehtävä oli tärkeä ja keskeinen. Esimieheni oli kunnansihteeri Aulis Vintturi. Mielestäni hän oli hyvin pystyvä ja hänellä oli poikkeuksellinen huumori: en koskaan oikein tiennyt, oliko hän tosissaan vai ei. Oskari Puumala eli Oska oli perillä kaikista tehtävistä ja valvoi kaikkea. En ole koskaan päässyt perille, oliko tämä yleistä…
-
Kun vuoden 1957 marraskuun ensimmäisenä päivänä istuin Kaustisen kunnantoimiston työpöydän ääreen, oli toimistossa työssä kolme henkilöä, kunnansihteeri, kirjanpitäjä ja toimistoapulainen. Minut oli valittu toimistoapulaiseksi, kun edeltäjäni lähti Ruotsiin töihin. Toimistossa oli ensimmäisinä töinäni kirjoittaa maatalousmiljardin osto-osoituksia maanviljelijöille ja tehdä niistä luetteloita. Kaikki kirjoitettiin käsin ja osto-osoitukset monena kappaleena kalkkeripaperia käyttäen. Myös kotivoin tekemiskorvaukset kirjoitettiin ja käsiteltiin neljännesvuosittain. Muistan, että minua kehotettiin olemaan erittäin tarkkana. Asiakkaan tekemään hakemukseen ei saanut itse tehdä mitään korjauksia, koska tarkastajat katsoivat heti, että olen korjannut hakemusta asiakkaan eduksi, ja se oli vastoin kaikkia sääntöjä. Lapsilisät kirjoitettiin neljännesvuosittain käsin ja samoin niistä tehtävät koontiluettelot, jotka kaikki…
-
”Nuorisoseuraliike on 1880-luvulla Etelä-Pohjanmaalla syntynyt ja sieltä myös muualle Suomeen levinnyt nuorison kansansivistysliike. Alkuvaiheessa nuorisoseuraliike painotti tiedollisen sivistyksen lisäämistä. Nykyisin painopisteitä ovat yhteisöllisyys, sosiaalisten taitojen oppiminen, suomalaisen kulttuurin vaaliminen sekä kansainvälisyys.” Wikipedia Köyhäjoen nuorisoseuran alkuvaiheista on säilynyt kansiollinen erilaisia dokumentteja. Kansio on nähtävissä Kaustisen kotiseutumuseossa. Pöytäkirjoja, kirjeitä (myös lähetettyjä kirjeitä), kiertokirjeitä, kaupallisia kirjeitä, urheilutuloksia ja kerholehtiä on kaikkiaan n. 200 kpl. Näistä dokumenteista, ja Heikki Känsäkankaan paikallishistorian tuntemuksesta, on syntynyt aika hyvä käsitys seuran alkutaipaleesa ja jonkin verran myös naapurikylien nuorisoseuroista, sekä kiertokirjeistä Keski-Pohjanmaan nuorisoseuran toiminnasta. Dokumenteista näkyy, että toiminta on keskittynyt iltamien- ja urheilukilpailujen järjestämiseen, raittiustyöhön ja erilaisiin valistuskursseihin.…
-
Silver Starin tarina Alku Tarina alkoi elokuussa 1957. Olin Kairelan rannassa poikien kanssa aikaa tappamassa, kun Pentti (Myllykangas) ja Matti (Leppäniemi) tulivat ilmoittamaan valinnastani perustettavan yhtyeen rumpaliksi. Valintaan ei ollut muita perusteita ”verenperinnön” lisäksi kuin tieto, että olin nähnyt rummut ja vähän kokeillutkin. Matti – veljeni oli ollut rumpalina kokkolalaisessa Tempo – yhtyeessä. Muut ”valintakokoukseen” osallistujat olivat Aimo Järvelä ja Timo Järvelä. Rumpujen soiton parhaan neuvon sain kuitenkin veljeltäni Maunolta: ”Käytä vain paljon vispilöitä (kapuloiden asemasta), silloin ei tule niin suurta vahinkoa.” Harjoitukset aloitettiin välittömästi ja kuukauden päästä oli valmiina noin 50 kappaleen repertuaari. Lehteen pantiin ilmoitus (9.8.1957): ”Uusi 5-miehinen…