Kun vuoden 1957 marraskuun ensimmäisenä päivänä istuin Kaustisen kunnantoimiston työpöydän ääreen, oli toimistossa työssä kolme henkilöä, kunnansihteeri, kirjanpitäjä ja toimistoapulainen. Minut oli valittu toimistoapulaiseksi, kun edeltäjäni lähti Ruotsiin töihin.
Toimistossa oli ensimmäisinä töinäni kirjoittaa maatalousmiljardin osto-osoituksia maanviljelijöille ja tehdä niistä luetteloita. Kaikki kirjoitettiin käsin ja osto-osoitukset monena kappaleena kalkkeripaperia käyttäen.
Myös kotivoin tekemiskorvaukset kirjoitettiin ja käsiteltiin neljännesvuosittain. Muistan, että minua kehotettiin olemaan erittäin tarkkana. Asiakkaan tekemään hakemukseen ei saanut itse tehdä mitään korjauksia, koska tarkastajat katsoivat heti, että olen korjannut hakemusta asiakkaan eduksi, ja se oli vastoin kaikkia sääntöjä. Lapsilisät kirjoitettiin neljännesvuosittain käsin ja samoin niistä tehtävät koontiluettelot, jotka kaikki tuli laskea ja tarkistaa ennen kuin ne lähetettiin postiin.
Toimistossa oleva toimistoapulainen teki kunnallisverotuksen toimistotyöt. Kunnallisverotuksen suorittivat taksoituslautakunnan jäsenet, jotka istuivat monta päivää ja yötäkin kunnanvaltuuston salissa ja verottivat kuntalaisia. Kunnallisverotuksen siirryttyä toimimaan yhdessä valtioverotuksen kanssa samaan taloon, Lassin Matin taloon, jonne valtionverotus oli jo aikaisemmin siirtynyt Räyringistä, siirtyi myös verotuksen toimistoapulainen valtion leipiin. Minun työkseni tulivat enemmän sosiaalitoimiston asiat, jotka monipuolistuivat ja kasvoivat vauvasta vaariin.
Kunnan sähkölaitos, entinen Kunnan sähkö, saha ja mylly, siirtyi myös kunnanvirastoon. Sen kirjanpito toimi erillisenä liikekirjanpitona, joka hoidettiin kunnanviraston puolelle. Muut sähkölaitoksen laskut ja tilaukset hoidettiin kunnantalon toisessa päädyssä olevassa toimistossa, jossa olivat teknikkojohtaja ja toimistoapulainen.
Tehtiin paljon yhdessä
Kun kunnanvirasto oli pieni ja viranhaltijoita vähän, oli elämä ja työt toimistossa pitkälti yhteisiä. Töissä autettiin toisia aina kun pystyttiin. Myös kunnassa tapahtuvat toiminnot, kuten Kaustisen kisat, Nikulan ravit ja Kansanmusiikkijuhlat heijastuivat kunnan toimintaan, ja niissä oltiin mukana tarpeen mukaan.
Kun kunnansihteeri Erkki Harju vuoden 1964 lopulla jätti työt kunnassa ja siirtyi sairausvakuutustoimiston johtajaksi, olimme ilman kunnansihteeriä lähes kolme vuotta. Kirjanpitäjä hoiti oman työnsä ohessa kunnansihteerin töitä, ja itse sain hoidettavaksi sähkölaitoksen kirjanpidon. Toimistoon palkattiin kaksi toimistoapulaista, joista toinen sanoi aina olevansa satunnainen. Olin erittäin kiinnostunut kirjanpidosta ja suoritin kirjanpidon hallinnollisen kurssin Kunnallisliiton kautta.
Kun sitten syksyllä 1966 kirjanpitäjä muutti Etelä-Suomeen, kunnanvaltuusto valitsi minut Kaustisen kunnan kirjanpitäjäksi. Kirjanpito hoidettiin edelleen käsin ns. Aka-alustaa käyttäen. Oli talousarvio ja pääkirjatilikortistot, joiden tuli käsin laskien stemmata.
Vuoden 1967 alusta saimme uuden kunnansihteerin ja samana vuonna elokuussa saimme sosiaalisihteerin viran ja siihen viranhaltijaksi kunnansihteerin puolison. Sosiaalitoimisto ja maataloustoimisto, joka myös oli saanut viranhaltijan, asettuivat kunnanvaltuuston saliin tehtyihin pieniin toimistohuoneisiin. Myös rakennusmestarin toimisto tuli osaksi kunnantoimistoa. Kaustisen kunnan sähkölaitos myytiin Korpelan Voimalle, ja myynnin seurauksena sähkölaitoksen kirjanpito loppui kunnanviraston työn kuvasta.
Kone ei käynnistynyt pakkasella
Kirjanpitoon hankittiin kone, joka oli suuri pöydän kokoinen rumilus. Sitä ei voi verratakaan nykyisiin, mutta nyt kone laski aika pitkälle yhteen summat, joten se helpotti tilinpäätöksen saamista. Kone myös ymmärsi, että kun on kylmä, ei voi toimia. Kirjaston muutettua yläkerrasta entisen Säästöpankin tiloihin, nykyisen seurakuntatalon paikalle, siirrettiin Kirjanpitokone kunnanviraston yläkertaan, koska siellä oli lämpimämpi tila. Alakerrassa ollessaan kone ei aamuin suostunut käynnistymään, kun pakkasta oli huoneissakin.
Koska olin aikaisemmin toiminut ihmisten kanssa ja pidin siitä työstä, hain kehotuksesta sosiaalisihteerin virkaa, kun entinen viranhaltija muutti pois kunnasta. Kunnanvaltuusto valitsi minut v.1971 sosiaalisihteerin virkaan. Tunsin taas eläväni, kun sain tehdä työtä ihmisten parissa.
Vuonna 1973 kunnanvirasto muutti uuteen toimitaloon, ja elämä siellä jotenkin laajeni. Tuli uusia virkoja tiuhaan. Oli niitä hoidettu ennenkin, mutta ne oli hoidettu sivutoimisina kotoa tai toisen työn ohessa. Sosiaalipuolella kiinnitettiin huomiota kotona asumiseen, perustettiin kodinhoitajan virkoja sekä kotiavustajan toimia. Myös toimistoon tuli sosiaalityöntekijän virka. Lasten päivähoito tuli lakisääteisenä 1974 päiväkoteineen, päivähoidon ohjaajineen sekä perhepäivähoitajineen. Vuoden 1987 elokuussa vihittiin Eke-tuotteen toimitilat toimimaan kehitysvammaisten toimintakeskuksena ja vaikeavammaisten työtoimintana.
Vuonna 1975 vanhustentaloyhdistyksen palvelutalo otti ensimmäiset asukkaansa ja toimi myöhemmin kotipalveluna perustana. Vanhustentalon asioita ja toimintaa hoidin sihteerinä aina vuoteen 2006 asti.
Kunnanvirastoon tuli koulutoimenjohtaja, myöhemmin sivistystoiminnanjohtaja, nuorisotyönohjaaja, talousjohtaja, johtava lomittaja, rakennustoimiston johtaja, rakennustarkastaja, rakennusmestari, asuntosihteeri ja kaikkiin toimistoihin toimistohenkilökuntaa.
Kelan toimisto otti hoitaakseen osan sosiaalitoimiston tehtävistä kuten äitiysavustusasiat, kotihoidontuet, lapsilisät ja sotilasavustukset.
Itse jäin eläkkeelle, nähdäkseni hyvään aikaan, sosiaalijohtajan virasta 1.12.1998.
Leila Kaustinen, s. Varila
Kuvassa Erkki Harju, Leila Kaustinen, Impi Valo ja Leena Sandberg.
(Julkaistu ensimmäisen kerran Kaustisen Tarina-arkku I-kirjassa )