Kaustinen ennen, nyt ja tulevaisuudessa

KAUSTINEN 150 KESKUSTELUSARJA Kaustisen kunnan juhlavuoden kunniaksi aktiivinen kuntalaisryhmä päätti järjestää keskustelutilaisuuksia kevään ja syksyn aikana Kaustisen imagon vahvistamiseksi. Idean syntysanat lausui Taina Lehtonen, sillä hänen pöytälaatikossaan on jo pitkään ollut kirjattuna lista Kaustisen vahvuuksista. Tavoitteena on ollut ajatus Kaustisen vahvuuksien näkyväksi tekemisestä. Kaustinen on käsite. Nimellä on myönteinen kaiku. Kaustinen-nimi on kuin veturi, joka kuljettaa mukanaan lukuisia vaunuja, joissa …

Kaustisen paanutalkoot 2012-2014

Kaustisen paanutalkoot 2012-2014 – vuosisadan rakkaustarina Keväällä 2016 ilmestyneessä Suomen kauneimmat kirkot -kirjassa on kuva Kaustisen kirkosta.  Kirkonrakentajien muistomerkin suunnalta otetussa kuvassa uudet paanukatot hohtavat kauniisti. Noin 35 000 talkootyönä veistettyä ja tervattua paanua kertovat siitä, etteivät Kaustisen kuntavaakunassa kuvatut viulu ja naularistit ole menneisyyttä.  Monipuolisen kansanmusiikkiperinteen tavoin myös kirkonrakentaminen on tätä päivää.  ”Kuorikoskien helmen”, kirkonrakentajasuvun kotikirkon ja tapulin viimeisin kattoremontti …

Herätyksiä ja nukkunhen rukouksia

Evankeliset nuorisoliitot 100 vuotta Kaustisella 2016. Herätyksen ajat ovat olleet kirkon historiassa aikoja, jolloin isommat joukot ovat tulleet Jumalan puhuttelemiksi.  Kaustisella evankelisen herätyksen tuulet puhalsivat jo 1800-luvun lopulla, jolloin kirkkoherrana vaikutti Kristian Sjöblom.  Herätyksille ominainen järjestäytyminen – tässä tapauksessa Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen (Sley) kanssa – tapahtui Kaustisella vuonna 1916. Taustalla vaikutti epäilemättä kirkkoherra K. G. Wikströmin väkevä sananjulistus, joka piti …

Viimeinen körttipuku

Viimeinen körttipuku, Ilmari Wirkkalan kirjoitus Keskipohjanmaa lehdessä Viimeinen körttipuku Tämä ei suinkaan ollut Suomen viimeinen körttipuku, vaan käytännössä viimeinen sellainen Kaustisella, joka on ollut vuosikymmeniä tunnetusti Suomen evankeelisin seurakunta. Kun seurakunnan viimeinen, herännäisyyteen kallistuva pappi, rovasti Kuno Ferdinand Strömmer v. 1913 jätti seurakunnan ja siirtyi Tyrnävälle, ei muiden kuin evankeelishenkisten pappien ole tarvinnut seurakunnan paimeneksi yrittääkään. Murros uskonnollisessa ajattelutavassa alkaa …