Kaustisen paanutalkoot 2012-2014 – vuosisadan rakkaustarina
Keväällä 2016 ilmestyneessä Suomen kauneimmat kirkot -kirjassa on kuva Kaustisen kirkosta. Kirkonrakentajien muistomerkin suunnalta otetussa kuvassa uudet paanukatot hohtavat kauniisti. Noin 35 000 talkootyönä veistettyä ja tervattua paanua kertovat siitä, etteivät Kaustisen kuntavaakunassa kuvatut viulu ja naularistit ole menneisyyttä. Monipuolisen kansanmusiikkiperinteen tavoin myös kirkonrakentaminen on tätä päivää. ”Kuorikoskien helmen”, kirkonrakentajasuvun kotikirkon ja tapulin viimeisin kattoremontti saatiin päätökseen syyskuussa 2014. Piispa Samuel Salmi siunasi kirkon uuden katon 12.10.2014 pidetyssä Paanumessussa. Kesällä 2015 kirkon katto tervattiin uudelleen. Syksyllä 2016 talkoolaisten seuraava projekti – tervan polttamisen valmistelu – oli hyvällä mallilla (ja tämän artikkelin ilmestyessä terva on jo poltettu!). Kaustisen kunnan kulttuuripalkinto 2015 myönnettiin paanuprojektin talkoolaisille.
Kaustisen paanuprojekti oli kunnianosoitus myös Kuorikoskien kirkonrakentajille.
Rakkaus tuli näkyviin ristiaallokossa
Keskustelu kattoremontista käynnistyi Kokkolan seurakuntayhtymässä syksyllä 2011. Kuten kaikkiin onnellisesti päättyviin tarinoihin, tarvittiin myös kattoprojektiin pulssia hieman nostattavat hetket. Suunnittelutyön pohjaehdotuksena yhteisessä kirkkoneuvostossa oli nimittäin ajatus muuttaa paanukatto konesaumakatoksi. Tällaiseen ratkaisuun näytettiin vihreää valoa sekä museoviraston että kirkkohallituksen suunnalta. Museoviraston edustajan tulkinnan mukaan paanukatto tulisi aina säilyttää, mutta rakenteellisista syistä tässä tapauksessa kattomateriaalin vaihto olisi perusteltua, koska katossa on kohtia, joita ei välttämättä saada vedenpitäviksi. Kirkkohallituksen edustajan näkökulmasta uusi paanukatto voisi sinänsä hyvin kestää sata vuotta, mutta Kaustisen kirkon loivat kattolappeet ovat ennenkin tuottaneet ongelmia. Lisäksi taloudelliset syyt puoltaisivat kirkkohallituksen mukaan materiaalin vaihtoa. Kaustisen ja Ullavan seurakuntaneuvosto totesi 1.12.2011 lausunnossaan yksimielisesti, ettei se hyväksy paanukaton muuttamista peltikatoksi. Samoihin aikoihin syntyi Kaustisella kansanliike perinteisten materiaalien puolesta. Viesti oli tämä: ”Kyllä me tairethan veistää ne uuret paanut isse.” Tässä oli kuultavissa, että kotikirkko on rakas. Elokuussa 2012 pidettiin Suuri paanuilta, jossa niin omaa kuin maakunnan väkeä oli kuulemassa asiantuntijoiden näkemyksiä paanujen teosta sekä saamassa yhdessä tekemisen mieltä.
Rakennustoimikunta pohtii paanukaton rakennetta 13.9.2012. Vas. restaurointimestari Erkki Hiipakka, Eero Hanni, Kimmo Anttila ja arkkitehti Hanna Lyytinen.
Kaustisen paanuprojektin suunnittelusta vastasi tamperelainen arkkitehti Hanna Lyytinen, joka toimi myös vuoden 2006 kirkonkorjauksen suunnittelijana. Hänen kanssaan kiinteässä yhteistyössä toimi asiantunteva rakennustoimikunta Eero Hannin johdolla. Projektin aikana oli mielenkiintoista tutustua kirkon kattorakenteiden historiaan. Katon eri kerroksissa oli luettavissa menneiden sukupolvien halu säilyttää arvokkaan rakennuksen tulevaisuus kulloinkin parhaaksi katsotulla tavalla. Uusien paanujen laiton yhteydessä vanhat paanut poistettiin ja uusien paanujen alle kiinnitettiin uudet ”neliskanttiset” tuohet. Kirkon kourukattoon vedenpitävyyden varmistamiseksi vuonna 1877 asennettu asfalttihuopa poistettiin ja korvattiin teräspeltillä, joka ulottuu räystäältä kellojen kohdille saakka. Päälle asennettiin uudet paanut. Näin haluttiin varmistaa mahdolliset vesivuodot.
Kaustisen meijeriltä vuokrattu tyhjä halli toimi syksystä 2012 kevääseen 2014 paanuverstaana. Meijerin pihaan jokivarteen kootut haapatukit saatiin lahjoituksina seurakuntalaisilta ja seurakuntayhtymän metsistä. Kaiken kaikkiaan puutavaraa tarvittiin n. 700 kiintokuutiota. Ennen valmiiksi paanuksi päätymistä haapapuut kävivät läpi monta taitoa ja kärsivällisyyttä vaativaa toimenpidettä kohdaten moottorisahan, hydraulisen halkomiskoneen, vannesahan, pantaveitsen, höylän, kirveen ja paanun nokan viimeistelyyn tarkoitetun jiirileikkurin. Parhaimmillaan paanuja valmistui jopa 400 päivässä. Kesän 2013 kansanmusiikkifestivaaleilla paanuverstas jalkautui yhdeksi päiväksi festivaalialueelle koulun pihaan. Kanteleen soiton lomassa miehet esittelivät erilaisia paanuja ja koko projektia. Paanuverstaalla valmistuneet paanut varastoitiin Markkulan latoon, mistä ne kevättalvella 2014 kuljettiin meijerin pihapiiriin tervausta odottamaan. Paanunveistäjien ydinryhmään on kuulunut parikymmentä miestä. Heidän lisäkseen veistotalkoissa on käynyt yksittäisiä talkoolaisia ja pienempiä talkooporukoita. Talkoopäällikkönä on toiminut mestaripelimanni Kimmo Anttila. Toisten veistäessä paanuja Kirkonkylän Martat huolehtivat kaffin keitosta ja voileipien teosta. Monet antoivat rahaa talkoolaisten ruokkimiseen toisten pyytäessä Jumalan varjelusta ja siunausta työlle. Sitä onkin koettu paljon! Keväällä 2013 ja 2014 kokoonnuimme talkoolaisten kanssa Nuolisen leirikeskukseen ruokailemaan, saunomaan ja pitämään paanuseuroja.
Paanuverstaan viereisessä hallissa paanut tervattiin eli “kastettiin” n. 2/3 mitalta. Kuvassa ahkera talkoolainen, edesmennyt Antero Niittykoski.
Maaliskuussa 2014 meijerin piharakennukseen ilmestyi “tervaklinikka”, jossa paanut kastettiin kuumaan tervaan kahden kolmanneksen mitalta. Miehet vitsailivat, että meidän pappien olisi pitänyt kastaa paanut, koska teemme sitä työtä muutoinkin. Lopulta tämä ”joukkokastaminen” jäi kuitenkin talkoomiehille itselleen. Tervatut paanut siirrettiin puulaatikoissa kirkkopihaan odottamaan asennustyön aloittamista. Tässä vaiheessa päättyi vapaaehtoisten vaativin urakka, mutta vielä syksyllä talkoolaiset olivat siistimässä paikkoja ja kuljettivat ylimääräiset paanut varastoon.
Rakennustelineitten kirkon ja tapulin ympärille pystyttäminen alkoi helmikuussa 2014 Pept oy:n toimesta. Paanujen asennuksesta vastasi monipuolisen kokemuksen ja tietotaidon omaava Uudenkaarlepyyn Rakennus ja Paanukatto toimitusjohtaja Tom Nylundin johdolla. Paanuja asensivat niin tuulessa ja sateessa kuin heinäkuun helleviikoilla Olli Harju, Tero Kattilakoski, Seppo Viitanen ja Ville Keski-Vähälä. Vaikka suorat ja kaarevat paanut valmistettiin paanuverstaalla “mittojen mukaan” katon eri kohtiin, vaati asennustyö useissa kohdissa taitoa ja kekseliäisyyttä. Monta kertaa työmiehet löysivät vanhoista irrotettavista paanuista nimikirjoituksia ja entisten sukupolvien terveisiä. Omat terveisensä talkoolaiset laittoivat nytkin omiin paanuihinsa. Toivotaan, että joku ne löytää asentaessaan joskus tulevaisuudessa uusia paanuja kattoon.
Uusien paanujen alle kiinnitettiin uudet tuohet. Tero Myllymäki naulaamassa.
Isien kirkko on voimia ja sitoutumista vaatineen monen vuoden projektin myötä suojattu tulevillekin polville sateelta, myrskyltä. Se on suojattu armon kuulemisen paikaksi, lepopaikaksi, juhlapaikaksi ja kuulaaksi konserttisaliksi. Paanukirkossamme kajahtaa viikoittain kaikkia koskeva ja kaikille kuuluva armon viesti niin sanoin kuin sävelin. Se ei kuitenkaan kuulu ainoastaan kirkkosalissa oleville. Valokuituyhteyden avulla kirkonmenot ja monet muut tilaisuudet ovat internetin kautta kuultavissa kodeissa, mökeillä, Ruotsissa, Kanadassa, kaikkialla. Viulujen ja naularistien Kaustisella halutaan uskoa yhä Jumalaan ja elää ihmisiksi. Yksi todiste tästä on kotikirkko, josta pidetään hyvää huolta.
Veli-Pekka Harju
Julkaistu lyhyempänä versiona Kaustisen Eläkeyhdistyksen Tarina-arkku 2 -kirjassa