Kaustisen Pelimannitalon tarina alkaa vuoden 1800 paikkeilla. Oli kevättulvien aika. Perhon erämetsistä Kokkolan kirkon rakennuspuiksi hakattuja hirsiä uitettiin Perhonjokea pitkin kohti merenrantaa ja Kokkolan kaupunkia. Tulvavesi jostain kumman syystä kuitenkin yllättäen kuivui, ja hirret juuttuivat rantaan Vetelissä Pulkkisen seutuvilla. Matti Matinpoika Pulkkinen, kansansuussa ”Rapakkoleuka”, teki puista edulliset kaupat ja rakensi niistä suurperheelleen kodin, Aapintuvan. Tuota keskipohjalaisten kirvesmiesten kehittämää sivukamarillista talomallia edustava talo oli kaksitupainen, 23 metriä pitkä ja 12 metriä leveä, komea hirsilinna. Pulkkisten talonpoikaisperheen asuntona se palveli aina 1940-luvulle saakka. Silloinen isäntä, Matti Pulkkinen hänkin, rakensi tuolloin perheelleen pienemmän, uudenaikaisen omakotitalon, ja Aapintupa jäi tyhjilleen. Vanha Aapintupa kiinnosti kulttuuri-…
-
-
Aloitin työni harjoittelijana Kaustisen kunnantoimistossa tammikuussa 1948 alle kahdeksantoistavuotiaana. Kunnantoimisto oli Kaustisen Säästöpankin vuokralaisena samoin kuin kansanhuoltotoimistokin. Tullessani töihin minulla ei ollut minkäänlaisia tietoja kunnan hallinnosta eikä työtehtävistä. Töissä uskoin selviytyväni sellaisella varmuudella kuin vain täydellinen tietämättömyys antaa. Toimiston ehdoton auktoriteetti oli kunnallislautakunnan esimies Oskari Puumala. Myöhemmin tulin tietämään, että kunnallislautakunnan esimiehen tehtävä oli tärkeä ja keskeinen. Esimieheni oli kunnansihteeri Aulis Vintturi. Mielestäni hän oli hyvin pystyvä ja hänellä oli poikkeuksellinen huumori: en koskaan oikein tiennyt, oliko hän tosissaan vai ei. Oskari Puumala eli Oska oli perillä kaikista tehtävistä ja valvoi kaikkea. En ole koskaan päässyt perille, oliko tämä yleistä…
-
Kun vuoden 1957 marraskuun ensimmäisenä päivänä istuin Kaustisen kunnantoimiston työpöydän ääreen, oli toimistossa työssä kolme henkilöä, kunnansihteeri, kirjanpitäjä ja toimistoapulainen. Minut oli valittu toimistoapulaiseksi, kun edeltäjäni lähti Ruotsiin töihin. Toimistossa oli ensimmäisinä töinäni kirjoittaa maatalousmiljardin osto-osoituksia maanviljelijöille ja tehdä niistä luetteloita. Kaikki kirjoitettiin käsin ja osto-osoitukset monena kappaleena kalkkeripaperia käyttäen. Myös kotivoin tekemiskorvaukset kirjoitettiin ja käsiteltiin neljännesvuosittain. Muistan, että minua kehotettiin olemaan erittäin tarkkana. Asiakkaan tekemään hakemukseen ei saanut itse tehdä mitään korjauksia, koska tarkastajat katsoivat heti, että olen korjannut hakemusta asiakkaan eduksi, ja se oli vastoin kaikkia sääntöjä. Lapsilisät kirjoitettiin neljännesvuosittain käsin ja samoin niistä tehtävät koontiluettelot, jotka kaikki…
-
Viimeinen körttipuku, Ilmari Wirkkalan kirjoitus Keskipohjanmaa lehdessä Viimeinen körttipuku Tämä ei suinkaan ollut Suomen viimeinen körttipuku, vaan käytännössä viimeinen sellainen Kaustisella, joka on ollut vuosikymmeniä tunnetusti Suomen evankeelisin seurakunta. Kun seurakunnan viimeinen, herännäisyyteen kallistuva pappi, rovasti Kuno Ferdinand Strömmer v. 1913 jätti seurakunnan ja siirtyi Tyrnävälle, ei muiden kuin evankeelishenkisten pappien ole tarvinnut seurakunnan paimeneksi yrittääkään. Murros uskonnollisessa ajattelutavassa alkaa 1880-luvulla, kun Kristian Sjöblom oli apulaispappina, mutta lopullinen maanvyörymä siirtyi ensimmäisen maailmansodan aikaan, Vikströmin ollessa kirkkoherrana. Hän päästi maallikkosaarnaajan, Heikki Tikanderin saarnatuoliin, jota toisin ajattelevat seurakuntalaiset pitivät kirkon häväistyksenä, koska Heikillä ei ollut tuomiokapitulin saarnalupaa ja hän oli alkanut julkisen…
-
Evankeliset nuorisoliitot 100 vuotta Kaustisella 2016. Herätyksen ajat ovat olleet kirkon historiassa aikoja, jolloin isommat joukot ovat tulleet Jumalan puhuttelemiksi. Kaustisella evankelisen herätyksen tuulet puhalsivat jo 1800-luvun lopulla, jolloin kirkkoherrana vaikutti Kristian Sjöblom. Herätyksille ominainen järjestäytyminen – tässä tapauksessa Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen (Sley) kanssa – tapahtui Kaustisella vuonna 1916. Taustalla vaikutti epäilemättä kirkkoherra K. G. Wikströmin väkevä sananjulistus, joka piti aiemmin syttynyttä ”herätyksen liekkiä” palamassa. Juhannusaattona 1916 Pappilanniemessä pidetyssä perustavassa kokouksessa Sley:n nuoriso-liiton jäseneksi liittyi peräti 103 kaustislaista. Wikströmin jälkeen nuorisoliittoa johti pitkään Samuli Penttilä, hänen jälkeensä Pentti Äijälä. Merkittävä hahmo evankelisen herätyksen historiassa on ollut myös opettaja Aune Kuortti.…