Alkuaan Lindgren-sukunimellä Kaustisella syntynyt Abrosius Valo oli savenvalaja Juho Liimataisen (Lindgren) ja Maria Hietakankaan poika. Hän syntyi 3.4.1885 ja kuoli 21.4.1949. Ainoana perheessään hän suomensi sukunimensä Valoksi vuosisadan alussa. Kansakoulun lisäksi hänen opiskelunsa supistui 1924 suoritettuun kirjanpitokurssiin. Opin varsinaiseen elämäntyöhönsä hän sai isältään. Tämä oli ”kruukmestari” eli savenvalaja. Kaakeleiden ja saviastioiden teon lisäksi tutuksi tulivat peltisepän työt. Nämä työt jäivät hänen viimeisikseen ja saman ammatin hän opetti pojilleen. Lisäksi Abrosius hankki maata viljltäväksi ja pienen karjan. Ambrosius Valo oli mukana Kaustisen nahanjalostusosuuskunnassa sekä Kaustisen sähkö-, saha- ja koneosuuskunnassa, jossa hän toimi usean vuoden ajan työnjohtajana eli ns. kymppinä. Hän oli…
-
-
Ylikorpi, Juho, kruununtorppari, maanviljelijä, kansanedustaja, syntyi Kaustisella 4.4.1864. Kuoli Toholammilla 25.12.1937. Vanhemmat olivat Matti Antinpoika Känsäkoski ja Kaisa Jaakontytär Kolabacka. Kaustisen Kalavedellä syntynyt Juho sairasti lapsuudessaan vaikeasti useita keroja. Jo seitsenvuotiaana hänen haaveenaan oli päästä johonkin kouluun. Kaustisella aloitettiin tuohon aikaan kiertokoulu, johon hän pääsi sisarensa Tildan kanssa. Koska sisarukset osasivat lukea, opettaja ei antanut heille ollenkaan läksyjä, mitä lapset pitivät kovin pahana. Vielä pahempaa oli odotettavissa, sillä koulumestari sanoi koulupäivän päätteeksi, että ”Kalaveren lasten ei tarvisse enää huomenna koulhun koska te ootta parempia lukehan ko minä isse”. Tämä oli Juholle kova isku, koska hän oli tiedonhaluisena lapsena todella halunnut…
-
Kaustisella ei vappua erikoisemmin vietetty ainakaan 1940-luvun aikoihin. Se oli työssä käyville ja koululaisille vapaapäivä. Maanviljelijät toimivat normaaleissa arkiaskareissaan ja olivat tyytyväisiä, kun saivat vapaapäiviään viettäviä apulaisiksi siemenperunoiden nostoon. Ne kerättiin kellarista isoihin perunalaatikkoihin, jotka useimmiten pinottiin talon sisälle ikkunoiden eteen valoon itämään. Nehän pilasivat monen viikon ajan sisäsisustuksen, mutta silloin ei sisustamisesta edes puhuttu. Mikäli navetassa oli isohkot ikkunat ja pienempien eläinten ketat sopivasti ikkunoiden edessä, laatikot voitiin pinota sopivasti myös näiden kettojen yläpuolelle. Yksi vapun merkkipaalu oli, kun ns. oltermannit kiersivät kylällä. Oltermanneilla oli tärkeä tehtävä. Kerran vuodessa, vappuna, ne kävivät jokaisessa talossa, jossa oli savupiippu, oli se…
-
Sillon ennen oli niitä haltioita. Ihimiset oli siinä uskosa, että niitä on ja sitte ne näkivät niitä kans. Se yks Matti-vainaa sano, ko kysyin hältä, että onko hän niin rohkia, että olis ruumhin ollesa riihesä sieltä noutanu kiviä kiukhasen. Köyhäjokiset oli tuollain puhunut. Niin minä Matilta tuota peräsin niin Matti sano, ”ettei siinä oo erääkään”. Se puhu sillä lailla paskakielellä, että ”öyhäjokiset” uskovat tuommosia ja uskovat omia valheithan. Mutta kyllä siihen aikhan uskothin noitia. Pikku-Klumpin isäntä-vainaa, se Junnon äijä, niin se toimitti tätä. Se isse oli haukkumanimelthän Taipi-Jussi, se oli kerran päishän oli ollu talavella meirän kirkolla. Siinä oli sillon…
-
Juho Wirkkalan (1874-1961) tarinoita merkitsi muistiin Eino Isohanni vuonna 1951. Hänestä tuli Keski-Pohjanmaan maakuntaliiton toiminnanjohtaja 1950-61. Työtä aloittaessaan hän kiersi maakunnassa ja haastatteli nauhalle ihmisten keromuksia vanhoista ajoista. Maakuntaliiton arkistosta löytyi runsaasti Kaustisella tehtyjä haastatteluja, joista seuraavassa muutamia. Haastattelut olivat luonnollisesti murteella eikä niitä ole puhtaaksikirjoituksessa stilisoitu. Iso-Mosala oli voimamies Täällä on ollu Iso-Mosala (Matti Kentala 1838-1888) tietämäni mukaan varsinainen voimamies. Isä-vainaja toimitti, että hän oli ollu sen seliäsä. Heitä oli ollu kuus poikaa ko se oli uinu joesta tästä kohasta joen yli. Ja sitte sillä oli semmonen pläkkihevonen, joka ei jaksanu vetää ko se tuli täältä messästä puukuorman kans.…