Sulo Peltoniemi syntyi Kaustisella Tastulan kylässä yhdeksänlapsisen perheen viidentenä. Artikkeli on osa Arviitin juttusarjaa, jossa esittelemme kaustislaisten yritysten ja yrittäjien tarinoita. Sulo (1909-1982) siirtyi maa- ja metsätaloudesta jo varsin nuorena kaupan alalle Perhoon. Oman kertomansa mukaan hän oli isänsä kanssa metsätöissä kovalla pakkasella. Tuli tauon aika ja poika kaivoi repustaan maitopullon. Se oli umpijäässä. Mitta tuli täyteen ja hän paiskasi pullon männyn kylkeen ja totesi: Nyt riitti! Siltä istumalta hän jätti Tastulan ja käveli Perhoon, jossa aloitti harjoittelijana Perhon Osuuskaupassa. Seuraavaksi oli vuorossa osuuskauppakoulu ja sen käytyään hän aloitti monipuolisen liikemiesuransa. Hän eteni nopeasti johtotehtäviin toimien Keiteleellä, Haapavedellä, Härmässä, Ilmajoella. …
-
-
Tässä juttusarjassa seuraamme siirtolaiseksi lähteneen kaustislaisen Konsta Känsäkosken elämää Amerikassa. Kaivostöiden jälkeen Konstaa alkoi kiinnostaa opintie entistä enemmän. Hän oli kiinnittänyt huomiota omaan terveydentilaansa vuosien ajan, mikä ohjasi Konstaa perehtymään sekä hengen että ruumiin asioihin. Nuoremmalla iällä koetut silmä- ja korvatulehdukset jatkuivat Amerikassa poskiontelontulehduksena eli sinuiittina, mihin Konsta sai alkuun leikkaushoitoa. Montanan Great Fallsissa Konsta pääsi paikallisen kiropraktikon pakeille, minkä hän kertoi auttaneen niin etteivät ontelot enää vaivanneet. Tästä Konstan ajatus opiskella itsekin samaa alaa sai alkunsa, ja vietettyään aikaa Portlandissa, Oregonissa hän vieraili tohtorien Peter Kokon ja Onni Jurvan parantoloissa saamassa lisää hoitoa ja oppia. Ensimmäisen maailmansodan aikaan länsirannikon…
-
Amerikan siirtolaisten piti löytää työtä varsin nopeasti maahan päästyään, sillä matkakassa riitti vain tietyn ajan päähän. Edellisessä artikkelissa Konsta Känsäkoski kertoi matkastaan Amerikkaan. Nyt oli aika päästä palkkatöihin. Oltuaan kolme päivää Victorin kaupungissa, Coloradoon päässyt Konsta Känsäkoski etsi pian töitä kultakaivoksista vuokraemännän kehottamana. Aluksi se oli hankalaa, sillä moneen kaivokseen palkattiin vain Yhdysvaltain kansalaisia, ja Konstan majoittanut emäntä arvioi hänen olevan kaivostyöhön laihanlainen. Varmuuden vuoksi Konsta pisti paljon vaatetta päälle työnhaussa, jotta vaikuttaisi rotevammalta. Hänen matkaansa lähti Amerikassa kaksi vuotta ollut suomalainen, joka taisi kieltä paremmin. Konsta kirjoitti tarvittavat fraasit lapulle, ilmeisesti foneettisesti että lausuminen onnistui. Muistelmissaan Konsta pohtii englannin…
-
Kaustisen kirkkomaan vieressä likellä kotiseutumuseosta on pieni rakennus, Suutarin mökki. Se on toiminut 1940-luvulla jopa opetuskeittiönä. Kaustisen kansanopisto piti majaa aloittaessaan 1947 Nuorisoliiton omistamassa rukoushuoneessa aivan kirkon vieressä. ”Varsinaista opetuskeittiötoimintaa ei ensimmäisenä talvena ollut. Keittäjä valmisti aamiaisen ja keittiöryhmä johdollani päivällisen”, kertoi kirkkoherra Harri Pirilän kotitalousopettajaksi pyytämä Inka Järvelä. Järvelä kertoo, että tuli vaativaan työhön pienin eväin. Takana olivat opinnot Vetelin emäntäkoulussa ja Kauhajoen kotitalousopistossa. Järvelä teki myös kasvatusopin approbaturin Oriveden opistossa. ”Nuorena uskaltaa joskus liiankin paljon.” Opetuskeittiötoiminta alkoi toisena opistovuotena Pajalan mäellä, josta kolmanneksi vuodeksi siirryttiin suutarin mökkiin. ”Toimimme silloin jo aikaamme edellä, sillä myös pojat olivat joitakin päiviä…
-
Lueskelin lapsena kirjahyllyssämme olevaa Martti Haavion monisataasivuista tutkimusta Suomalaiset kodinhaltiat. Minusta se oli huono. Tarinat olivat jotenkin keskeneräisiä, samantapaisia kuin kummallinen tarina Kaustisen Pööskallion peikoista. Siinähän ei tapahdu muuta kuin että pari emäntää menee hakemaan lehmiä, ja peikko Piiranen käskee heidän viedä viestin peikko Paaraselle, että peikko Paarasen lapsi kuolee. Sitten joku näkymätön tulee ryminällä uunilta alas eikä peikkoja näy enää sen päin. Tarina tuntuu edelleenkin jotenkin irralliselta, se ei liity mihinkään – paitsi Pööskallion louhikkoon ja luolaan. Tarinat ovat kuitenkin usein lainatavaraa, jota eivät tullimiehet eivätkä kielirajat pysäytä. Aukaisenpa siis Haavion tutkimuksen, joka on seurannut minua uskollisesti vuosien ajan,…