Kertoja Väinö Timonen, s. 1897 Kaustisella Ne kuluki ne laukkuryssät sillon, ko minä olin nuori aivan jalakapelillä. Niillä ei ollu hevosta, mutta hirmusen iso nahkalaukku. Soli minun mielestäni niin iso, ko molin poikanen, että soli nuin syltää pitkä se laukku. Ja siinoli semmonen niinko silan mahavyö, vieläki leviämpi, niinko kilipavalihaisa ennen oli semmonen rintaremmi, semmonen hyvin leviä. Soli kahenpään laukusta renkhat ja se remmi oli sitte niistä renkhaista näin. Ja sitte se laukku tuli poikkipäin selekhän ja se remmi täältä, toinen remmi toiselle olalle, soli semmonen umpinainen, se verethin täältä pään läpi näin ja se mutka tuli tähän navan kohalle.…

Kertoja Väinö Timonen s. 1897 Kaustisella Soli ollu semmonen hyvin paha pappi se Kalle-pappi. Ne kuluki siihen aikhan kinkerinpirosa eivätkä käynny kotona yöt; noli aina yötä siinä, joko tulivat siihen, misä aamulla kinkerit alako tai sitte, ko kinkerit oli loppunnu, yöpyvät ja taas muuttivat seuraavhan kinkeripiirhin. Ei ne kotona aina yötä käynny, niinko tämän ajan papit. Kyllä soli muistaakseni Kalle-pappi, joka oli ollu semmonen vähä virallinenki sitte, niinko sen ajan papit oli, että niitä piti vähän nuin orijailla. Ja sitte soli täsä Jylhäsä ollu kinkerit siinä Aapan Jussilla, niin sanotusa Seksmannin talosa. Soli seksmanni se Jussi ja siinä ei ollukkaan…

Kertoja maanviljelijä Väinö Timonen (1897-1970) Kaustisella Niin ne oli ne isot tanssit semmosia, että mistä iso tupa saathin, niin siinä pirethin isot tanssit ja minen tierä, miten se tieto niistä levitethin eri kylille, ei ollu sanomaleheresä, se kuluki vain suusta suuhun se tieto. Tuli eri pitäjistäki ja varsinki eri kylistä niihin ishoin tanshein väkiä ja iltasella net kokointu sinne ja tanssithin ja sielä panthin kans sitte purppuri yönaikana, keskellä yötä, millon häntä ennätethin, niin aina panthin purppuri. Soli kansan tapa, että se purppuri tanssithin. Ja soli miesten purppuri, niin miehet haki. Soitethin niinsanottua purpurimarsia ja sen marsin aikana kukin poika…