Veera Anneli Paavola asui koko elämänsä Kaustisella Järvelän kylän Oosilla. Veera syntyi 21.1.1931 kuusilapsisen perheen kolmantena lapsena. Vanhemmat Suleima ja Toivo sekä Veeran kaksi siskoa asuivat tuolloin Suleiman kotitalossa, Oosin tilalla, yhdessä Suleima-siskon perheen, Selma ja Artturi Peltokankaan sekä heidän poikansa Uolevin kanssa. Oma koti valmistui naapuriin Veeran ensimmäisen elinvuoden aikana.
Veeran koulunkäynti jäi kansa-, jatko- ja rippikouluun, mutta töitä kotitilalla riitti. Veera oli tyytyväinen, kun Toivo-isä ei muistanut oppikouluun pyrkimisaikaa ja Veera välttyi näin jatko-opiskelulta. Käsillä tekeminen oli lähempänä Veeran sydäntä, olipa kyse ulko- tai sisätöistä ja erilaiset kädentaidot kehittyivät pienestä asti.
Veeran ammatiksi muodostui karjataloustöiden lisäksi kutominen jo 1950-luvun alussa ja todisteena tästä on hänen mukaansa nimetty pellavainen pöytäliina, Veera-liina. Veera kutoi aluksi mm. ryijyjä ja esimerkiksi erään kylpylän tilauksena useita satoja metrejä pitkän pyyheliinakankaan.
Veera-liinan tarina alkoi 1950-luvulla, kun Keski-Pohjanmaan Marttapiiriliiton neuvoja Inkeri Pernu ihastui halsualaisen kansanedustajan Viljami Kalliokosken saamaan karjalaiseen liinaan ja muokkasi siitä oman versionsa. Kutojaksi hän pyysi Veeraa ja liina sai näin nimensä kutojansa mukaan. Veera-liina on pellavainen pöytäliina, jossa pöytäkannen kummassakin päässä on ns. isorantu ja niiden välissä pöydän pituuden mukaan yksi tai useampi pikkurantu. Liinan kuviot tehdään poimimalla. Perusvärityksessä pellavanharmaalla pohjalla kuvioiden päävärinä on punainen ja muina kuvioväreinä musta, vihreä ja keltainen.
Vuosien saatossa Veera teki Marttapiiriliiton ja tilaajien pyynnöstä myös versioita, joissa pohja oli valkaistua pellavaa sekä kuvioiltaan ruskea- ja vihreäsävyisiä liinoja. Veeralle itselleen perinteinen punakuvioinen oli kuitenkin se ainoa oikea.
Viimeisen Veera-liinan hän toimitti 15.4.2005. Leveiden liinojen kutominen kävi sydämelle liian raskaaksi. Noin 50 vuoden aikana Veera ehti kutoa arviolta 1500–2000 liinaa tilaajille ympäri maailmaa. Työ oli Keski-Pohjanmaan Marttapiiriliiton toimintaa, vaikka Veera hoiti käytännössä ison osan tilauksista ja toimituksista myös itse. Kutominen oli Veeran päivätyö. Aamu- ja iltatyönä oli karjanhoito ja muut maataloustyöt Veeran hoitaessa kotitilaa yhdessä veljensä kanssa. Karjataloustöistä Veera eläköityi vuonna 1996 veljenpoikien valmistuttua opinnoistaan, laajentaessaan ja ottaessaan täyspäiväisesti vastuun tilan hoidosta.
Aamu-, päivä- ja iltatöidensä ohessa Veera ehti myös paljon muuta. Luonnon antimet ja niiden säilöntä vetivät Veeraa puoleensa. Hän viihtyi kasvi-, peruna- ja mansikkamaalla, marjapensaissa ja metsässä marjoja poimimassa. Lähisuvulta ei mustaherukkamehu loppunut koskaan kesken. Lähisuku sai nauttia myös Veeran säännöllisistä leipomuspäivistä, jolloin leivinuunissa syntyivät leivät, pullat, sämpylät ja pikkuleivät. Veeran tekemästä kotikaljasta sai nauttia moni muukin, sillä Veera teki maitotonkittain
kaljaa lukemattomiin kaustislaisiin häihin ja hautajaisiin.
Perhepiirissä Veera oli henkinen matriarkka. Hän ei koskaan halunnut olla keskipisteenä, mutta oli hiljainen vaikuttaja, hyvin äidillinen, aina valmis kuuntelemaan, auttamaan, opastamaan, tekemään yhdessä, hoitamaan veljenlapsia ja myöhemmin veljenlasten lapsia. 1980-luvun alussa maatilalle hankittiin muutama lammas, jotta Veera sai opettaa veljenlapsille, miten villa karstataan ja kehrätään – keritsemään hän ei lapsia päästänyt – ja taisipa hän nauttia perinteisestä tekemisestä itsekin.
Käsitöiden tekemistä Veera ei lopettanut koskaan. Neuleita syntyi sekä läheisille että Kaustisen Marttojen lahjoituksiin. Kirjonta oli Veeralle aina ehkä rakkain käsityömuoto ja vielä viimeisinä vuosinaan hän teki isoja kirjontatöitä. Veljentytär teki valmiiksi syksyllä 2018 kesken jääneen villasukkaparin.
PAAVOLA, VEERA
s. 21.1.1931 k. 8.11.2018 Kaustinen
