Salonkylän Mäkilän tilalta lähti Maria Matilda (Mari) Salo kohti Amerikkaa vuonna 1910. Salon perheessä oli jo entuudestaan kokemusta Amerikan-siirtolaisuudesta, sillä Marian isä Juho Matinpoika Salo (s. 1845) oli työskennellyt vuosisadan vaihteessa pariin otteeseen kaivoksilla Minnesotassa, Duluthissa, ja veli Kaarle (Kalle) Salo (s.1886) oli myös käynyt samoilla seuduilla tienaamassa varoja Mäkilälle muutamaa vuotta myöhemmin. Mäkilän sivukammarillinen talo oli Salonkylän suurin. Sen pihapiiristä on nykyisin jäljellä vanhoja pihamaan aittoja sekä kaksi pienempää taloa, joista toisen navetta rakennettiin ison, 50-luvulla keskeltä katkaistun talon hirsiä hyödyntäen.
Maria syntyi vuonna 1888, ja ajan tapojen mukaan hänet nimettiin aiemmin syntyneen ja lapsena pois nukkuneen sisarensa mukaan. Hänet vei Yhdysvaltoihin joulukuussa 1910 Cunard-yhtiön suuri RMS Mauretania-alus, joka kulki Liverpoolin sataman kautta. Perillä Maria tapasi viipurilaistaustaisen Otto Saarelan, joka oli saapunut Amerikkaan saman vuoden huhtikuussa nimellä Otto Tolvanen. Heidät vihittiin Seattlessa tammikuussa 1912.
Maria asettui Oton kanssa Carbonadon kaupunkiin Piercen piirikuntaan lähelle Seattlea. Carbon Riverin lähellä sijaitseva Carbonado oli kaivoskaupunki ja perustettu tuottamaan hiiltä Seattlen ja Tacoman kaupunkien tarpeisiin, ja sen talot kuuluivat käytännössä kaikki kaivosyhtiölle. Tuolla Mount Rainier -vuoren läheisillä kaivoksilla työskenteli paljon suomalaisia vuosisadan alussa ja Ottokin löysi sieltä töitä kaivosmiehenä yli kymmenen vuoden ajaksi, Carbon Hill Coal Companyltä.
Carbonadossa Marialle ja Otolle syntyi poika, Valio Waldemar, kesäkuussa 1912. Vuoden 1917 kutsuntapapereissa Otto vetoaa elätettäviinsä, ettei hänen tulisi lähteä sotaan, jonka Yhdysvallat oli julistanut Saksaa vastaan huhtikuussa. Vielä kesällä 1917 Otto onkin ollut Venäjän suuriruhtinaskunnan alamainen ennen Suomen itsenäistymistä, ja niinpä papereissa lukee Oton statuksena ”alien” from ”Russia”.
Vuonna 1922 perhe muutti Seattleen, jossa Otto työskenteli ensin laivayhtiön leivissä, siirtyen aikanaan Boeing-lentokonevalmistajalle vartijaksi. Vuoden 1940 väestönlaskentatiedoissa Oton työpaikaksi mainitaan ”Airplane factory”. Otto oli ensin saanut Yhdysvaltojen kansalaisuuden vuonna 1937 ja Marialle se myönnettiin paria vuotta myöhemmin, tammikuussa 1939. 50-luvulla Otto jäi eläkkeelle vartijan töistä ja menehtyi saatuaan sairaskohtauksen kotonaan Seattlen James Streetillä kesäkuussa 1959.
Marian ja Oton poika Valio käytti virallisissa papereissa nimeä Val W Sarela. Valiosta saadut tiedot kertovat hänen työskennelleen monta vuotta sanfranciscolaisessa hotelleissa, ja vuoden 1940 kutsunnoissa Valion työpaikaksi mainitaan Polk Streetillä yhä sijaitseva Embassy Hotel. Valio oli samana vuonna mennyt naimisiin Montereyn seudulta, Tyynenmeren rannikolta kotoisin olleen Mearle Hilbertin, omaa sukua Coffeyn kanssa, jolla oli vuonna 1931 syntynyt poika Arthur Edward Hilbert nuorempi. Mearle Sarela oli jäänyt leskeksi vuonna 1938 aviomiehensä Arthur Edward Hilbert vanhemman menehdyttyä vain 33-vuotiaana.
Vuoden 1950 väestönlaskentapapereista selviää, ettei Valio joutunut sotaan kymmenen vuotta aikaisemmin. Pariskunta asui Eddy Streetillä ja Valion työpaikka oli tuolloinkin hotelli ja ammattina Bellman, eli piccolo. Vaimo Mearle työskenteli tavaratalossa taloustavaroiden myyjänä.
Kaustiselle Saarelat eivät saatujen tietojen perusteella palanneet. Valio (Val) Saarela menehtyi vuonna 1976 Kalifornian Long Beachissa, käymättä koskaan Suomessa. Äiti Marie Sarela, ent. Maria Salo nukkui pois muutamaa vuotta myöhemmin Berkeleyssä lähellä San Franciscoa 91 vuoden iässä vuonna 1979. Hänet haudattiin Seattleen.