Moukarikarnevaalien juuret Kaustisella

Nuoria moukarikarnevaaleilla vuonna 2003. Tuttuja hahmoja, joista muutamasta tuli SM-mitalisteja aikuisten sarjoissa.

Kaustislaisen moukarinheiton historiaa tutkittaessa voidaan palata aivan 1960-luvun alkuun, jolloin seuran toiminta oli muutenkin varsin vilkasta. Tuolloin Heino Hanhikoski ja Arto Kaustinen heittivät miesten moukaria yli 40 metriä (Heino 48,07 ja Arto 40,05) ja nappasivat palkintoja piirin kisoissa. Taustalla oli Pauli Kaustisen vuonna 1940 heittämä pitäjän kärkitulos 38,21. Nyt siirryttiin siis uudelle kymmenluvulle.
1990-luvun alussa monipuolinen urheilumies Seppo Harju ja hänen poikansa Harri kilpailivat ahkerasti ja toivat Kaustisen nimeä tunnetuksi moukaripiireissä. Harri nakkasi moukaria 46,38 ja hätyytteli Hankikosken pitäjän ennätystä.
1990-luku muutti sitten lajin kehitystä niin Kaustisella kuin koko maassa.
Tarkemmin Kaustisen Moukarikarnevaalien taustaa tutkittaessa voidaan siirtyä vuoteen 1992. Tuolloin Kaisu ja Pekka Nikulan lapset Eemeli, Emma, Kalle ja Ville olivat saaneet moukarikärpäsen pureman. Lajiin innostuneet vanhemmat, Kaustisen musiikkilukiossa opettajina toimineet Kaisu ja Pekka veivät pojat ensi kertaa Mäntyharjulle (1992-93) ja sitten myös Karhulaan 1994-1998.Tänne tulivat matkaan myös tytär Emma sekä Kati Uusi-Vähälä.
– Oikeastaan Eemelin innostuksesta lähti meidän perheemme moukariharrastus, sanoo Pekka Nikula muistellessaan lähes 30 vuoden takaisia asioita. Hän tuo esiin myös mestariheittäjä Hannu Polven merkityksen. – Hannu opasti meidät tekniikan saloihin, kun Ylivieskassa oli sisällä heittämiseen varustettu sali. Siellä Jari Polvi heitti talviaikaan. Ylivieskassa kävimme talvella viikonloppuisin, kun meillä Kaustisella ei ollut mahdollisuutta heittää ulkonakaan. Hannu Polvi oli myös piiri- ja alueleireillä moukarin lajikouluttajana.
Kotkan vuosina Emmaan kohdistui odotuksia. Hän heitti SE-tuloksia N17-sarjassa, aikana jolloin moukari tuli naisille viralliseksi lajiksi. Kati on puolestaan Merja Korpelan kanssa samanikäinen ja voitti SM-kisoissa 14-ikäisenä ja oli toinen 15-ikäisenä.
Moukarikarnevaalien seurauksena moukariharrastus virisi Kaustisella. Myöhemmin useat KP-V:n moukarinheittäjät ovat menestyneet SM-tasolla. MM- ja EM-tasolla ovat kunnostautuneet Jenni Penttilä, Jesse Lehto ja Julia Kivinen. Eero Yli-Soinin merkitys valmentajana nousi vahvasti esiin.
Talvikisat innostivat
Vuonna -98 Kaustisella oli SM-kisat ensimmäisen kerran talvella. Sitä ennen ne pidettiin Porissa. – Uusi-Vähälän Jorman kanssa saimme puhuttua talvikisat Kaustiselle parempiin olosuhteisiin Nikulan Raviradan yhteyteen. Tämä oli näyttö seuran järjestelytaidoista, ja jatkossa myös moukarikarnevaalit siirtyivät Kaustiselle, Pekka Nikula muistelee.
Järjestelyt vaativat talkoolaisilta suuren panostuksen. Tässä touhussa olivat mukana heittäjäperheet urheilijoineen. – Porukalla siivosimme musiikkilukion asuntolat ja kuskasimme soluihin patjat, jotka olivat siten valmiina festivaaleja varten. Samoin jälkisiivous kuului meille. Nykyisin olemme ostaneet majoituspalvelut samoista tiloista, ja myös hotelli- ja leirimajoitus on lisännyt suosiotaan, Pekka Nikula kertoo.
Suuri ponnistus on ollut joka vuosi kisa- ja harjoitusalueen pystyttäminen. Alkuvaiheessa KP-V:n urheilualueiden vastaava Vesa Känsälä oli ammattitaitoisena miehenä valamassa myös heittoringit.
Vuonna 2008 saatiin ensimmäinen televisioitu kisa. Tämän innoittamana pistettiin pystyyn lämmin moukarimökki. Kalle Nikula laati siihen piirustukset ja paikallisen yrityksen Puu-Petäjän juuri valmistunut halli mahdollisti rakentamisen sisätiloissa. Moukarimökillä oli kunnia olla uuden hallin ensimmäinen projekti.
Yhteistyö ja talkoot olivat voimaa heti alussa. Kaikki materiaalit saatiin lahjoituksina, ja materiaalia tuli yli tarpeen. Niinpä saimme myös kakkosringille kylmän mökkikatoksen.
Pekka Nikula muistuttaa, että joka vuosi on säännöllisesti hoidettava tiedottaminen, yhteistyökumppanien kanssa pitää sopia kuviot ja tukijat on hankittava. On tehtävä toimitsijoille työlistat kuntoon karnevaaleiksi. Lisäksi keittiölle on hankittava henkilöt pääkokin avuksi pyörittämään karnevaaliruokailua neljän päivän ajaksi.
Valmistelutyö karnevaaleja ennen ja jo talvenkin aikana pitää organisaation kiireisenä.
Kaustisen kunta on aina ollut mukana tapahtumassa tavalla tai toisella. Kunta satsasi 2015 heittopaikka 1:n kunnostukseen ja silloin saatiin myös virallinen häkki. Talkoissa oli mukana myös Nosto-Ville. Vuonna 2018 saatiin talkoilla tehdyksi kolmas virallinen heittopaikka.

Kesällä 2019 on vuorossa 21. Moukarikarnevaali. Tapahtumalla on ansiokas historia. On toivottavaa, että KP-V ja seuraväki jaksaa pitää huolta tapahtuman jatkuvuudesta ja näkee tämän yhteisenä ponnistuksena.

Pekka Kivelä