Viimeinen körttipuku, Ilmari Wirkkalan kirjoitus Keskipohjanmaa lehdessä Viimeinen körttipuku Tämä ei suinkaan ollut Suomen viimeinen körttipuku, vaan käytännössä viimeinen sellainen Kaustisella, joka on ollut vuosikymmeniä tunnetusti Suomen evankeelisin seurakunta. Kun seurakunnan viimeinen, herännäisyyteen kallistuva pappi, rovasti Kuno Ferdinand Strömmer v. 1913 jätti seurakunnan ja siirtyi Tyrnävälle, ei muiden kuin evankeelishenkisten pappien ole tarvinnut seurakunnan paimeneksi yrittääkään. Murros uskonnollisessa ajattelutavassa alkaa 1880-luvulla, kun Kristian Sjöblom oli apulaispappina, mutta lopullinen maanvyörymä siirtyi ensimmäisen maailmansodan aikaan, Vikströmin ollessa kirkkoherrana. Hän päästi maallikkosaarnaajan, Heikki Tikanderin saarnatuoliin, jota toisin ajattelevat seurakuntalaiset pitivät kirkon häväistyksenä, koska Heikillä ei ollut tuomiokapitulin saarnalupaa ja hän oli alkanut julkisen…
-
-
Evankeliset nuorisoliitot 100 vuotta Kaustisella 2016. Herätyksen ajat ovat olleet kirkon historiassa aikoja, jolloin isommat joukot ovat tulleet Jumalan puhuttelemiksi. Kaustisella evankelisen herätyksen tuulet puhalsivat jo 1800-luvun lopulla, jolloin kirkkoherrana vaikutti Kristian Sjöblom. Herätyksille ominainen järjestäytyminen – tässä tapauksessa Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen (Sley) kanssa – tapahtui Kaustisella vuonna 1916. Taustalla vaikutti epäilemättä kirkkoherra K. G. Wikströmin väkevä sananjulistus, joka piti aiemmin syttynyttä ”herätyksen liekkiä” palamassa. Juhannusaattona 1916 Pappilanniemessä pidetyssä perustavassa kokouksessa Sley:n nuoriso-liiton jäseneksi liittyi peräti 103 kaustislaista. Wikströmin jälkeen nuorisoliittoa johti pitkään Samuli Penttilä, hänen jälkeensä Pentti Äijälä. Merkittävä hahmo evankelisen herätyksen historiassa on ollut myös opettaja Aune Kuortti.…
-
Kaustisen paanutalkoot 2012-2014 – vuosisadan rakkaustarina Keväällä 2016 ilmestyneessä Suomen kauneimmat kirkot -kirjassa on kuva Kaustisen kirkosta. Kirkonrakentajien muistomerkin suunnalta otetussa kuvassa uudet paanukatot hohtavat kauniisti. Noin 35 000 talkootyönä veistettyä ja tervattua paanua kertovat siitä, etteivät Kaustisen kuntavaakunassa kuvatut viulu ja naularistit ole menneisyyttä. Monipuolisen kansanmusiikkiperinteen tavoin myös kirkonrakentaminen on tätä päivää. ”Kuorikoskien helmen”, kirkonrakentajasuvun kotikirkon ja tapulin viimeisin kattoremontti saatiin päätökseen syyskuussa 2014. Piispa Samuel Salmi siunasi kirkon uuden katon 12.10.2014 pidetyssä Paanumessussa. Kesällä 2015 kirkon katto tervattiin uudelleen. Syksyllä 2016 talkoolaisten seuraava projekti – tervan polttamisen valmistelu – oli hyvällä mallilla (ja tämän artikkelin ilmestyessä terva on jo…
-
KAUSTINEN 150 KESKUSTELUSARJA Kaustisen kunnan juhlavuoden kunniaksi aktiivinen kuntalaisryhmä päätti järjestää keskustelutilaisuuksia kevään ja syksyn aikana Kaustisen imagon vahvistamiseksi. Idean syntysanat lausui Taina Lehtonen, sillä hänen pöytälaatikossaan on jo pitkään ollut kirjattuna lista Kaustisen vahvuuksista. Tavoitteena on ollut ajatus Kaustisen vahvuuksien näkyväksi tekemisestä. Kaustinen on käsite. Nimellä on myönteinen kaiku. Kaustinen-nimi on kuin veturi, joka kuljettaa mukanaan lukuisia vaunuja, joissa on monenlaista osaamista ja perintöä. Tämä juna -metafora on oikeastaan peräisin jo edesmenneeltä arkkitehti Markku Viitasalolta, joka on ollut näkijä ja tulevaisuudentekijä. Markku Viitasalo kollegoidensa kanssa on mm vuonna 1983 voittanut Kaustisen matkailualueen kehittämiskilpailun työnimellä ”Kun poijat ne raitilla”. Markkua…
-
Esitelmä Kaustisen seurakunnan 150-vuotisjuhlassa Kaustisen kirkossa 30.10.2016. Tekijä: fil. tri, rovasti Raimo Aspfors KAUSTINEN – KAPPELISTA ITSENÄISEKSI SEURAKUNNAKSI Ennen seurakunnan itsenäistymistä vuonna 1866 Kaustinen oli toiminut kappeliseurakuntana lähes 100 vuotta. Kirkollisen toiminnan kannalta täällä Kaustisella merkittävä ajankohta oli syyskuun 12 päivä vuonna 1776, kun valtakuntamme silloinen päämies Kustaa III allekirjoitti kuninkaallisella sinetillä varustetun armollisen päätöksen, jossa kaustislaisten anomukseen kirkon rakentamisesta Kappelinkankaalle, kappelioikeuksista ja omasta papista vastattiin myönteisesti. Kirkonarkistossa säilytettävässä arvokkaassa asiakirjasta selviää hyvin ja seikkaperäisesti silloisten kaustislaisten anomuksen sisältö ja harras pyyntö majesteetille. Lainaan kuninkaallista lupakirjettä: ”Seurakuntajakoa on perusteltu sillä, että se saattaa sielunhoidon helpommin järjestettäväksi ja paremmalle kannalle monien…