• Uncategorized

    Miten minusta tuli pelemanni?

    Kaustislainen opettaja Samppa Luoma kirjotti vuonna 1912 tämän mehevän tarinan, joka kuvaa osuvasti aikoja, jolloin pelimannit olivat häissä tärkeitä henkilöitä ja tekivät soittomatkoja paljonkin kotipitäjänsä ulkopuolella. Meille kotiin tuli kerran iltaa istumaan Pöknäs-Kustiksi sanottu mies. En hänen oikeaa nimeään oikein tiennyt. Kusti kertoi mielenkiintoisia vanhoja asioita ja kertoi kaustislaisista vanhoista pelimanneista. Omat soittoreissunsa hän kävi myös läpi ja sen, miten oma pelimanniura oli alkanut. Kusti kertoi, ettei ennen koko jokilaaksossa voitu pitää häitä ilman pelimanneja. Tällaisia olivat Klumpin Hintrikki, Mariaanan Jaako eli Pikku-Lukkari, Palokankhan Kalle, Pikkulukkarin Viliami, Ylitalon Antti, Kairelan Ales, Seppä-Aapon Jukka, Santalan Alafree, Freetikin Peniami ynnä muut. Joskus…

  • Uncategorized

    Miten Kaustisella mentiin ennen kihloihin

    Kaustisella 1900-luvun alussa vaikuttanut Nikulan koulun opettaja Samppa Luoma (alk. Luomala) kirjoitti vuonna 1912 kuvauksen, miten paikkakunnalla mentiin kihloihin. Kihlapari lähti aamulla varhain Kokkolaan, mutta kotiin tullessa ystävät ja sukulaiset järjestivät heille karnevaalinomaisen näytelmän, jota kutsuttiin morsiankaunhiksi tai vasthanpanijaisiksi. Helluntaita edellisellä viikolla, tavallisesti parjantaiaamuna tai torstai-iltana lähtee sulhainen puhemiehen kanssa tytön kotiin. Puhemiehenä on pojan uskottu ystävä, eikä hän ole mukana minkään tavan vaatimuksesta, vaan ainoastaan rohkeutta auttavana seuralaisena tällä vähän ujottavalla asialla. He istuvat ”ovipenkille”, pistävät sauhuksi ja juttelevat yhtä ja toista. Isäntäväki arvaa miesten asian ja käskee heidät kamariin. Kun emäntäkin on saapuvilla, alkaa sulhanen puhua: ”Me on…

  • Uncategorized

    Perintöni Kaustinen – kotiseutulukemista nuorille ja lapsille

    1898 Ensimmäiset hiihtokilpailut Kaustisen ensimmäiset hiihtokilpailut pidettiin Köyhäjoella. Oikein sanomalehdessä oli kuulutettu kilpailijoita paikalle. Kovasti kuhistiin, että halsualainen mestari Heikki Korkeaniemikin oli tulossa aikoen näyttää paikallisille hiihtämisen mallia. Lunta satoi kuin märkiä turvakoita. Se tiesi sitä, että keli olisi vaikea niille, joiden suksen pohjissa ei olisi kunnon voidetta. Koulun opettaja Pahkala oli pyytänyt Haaran seksmannia tuomaan kaupungista hyvää suksivoidetta. Hän aikoi voittaa kisan. Hiihtokilpailun alussa kävi pian ilmi, että Köyhäjoen omat nuoret hiihtivät hirmuisesti. Pieni Anttilan Juhanikin hiihti niin, että tuntui ihan siltä, että ”se meinaa issensä tappaa”. Juhanilla ja monilla muilla oli suksen pohjissa hautatervaa. Halsuan mestari ei loppujen…

  • Kertomukset ja tarinat - Tapahtumahistoria

    Rooman keisari ja Pööskallion peikot

    Lueskelin lapsena kirjahyllyssämme olevaa Martti Haavion monisataasivuista tutkimusta Suomalaiset kodinhaltiat. Minusta se oli huono. Tarinat olivat jotenkin keskeneräisiä, samantapaisia kuin kummallinen tarina Kaustisen Pööskallion peikoista. Siinähän ei tapahdu muuta kuin että pari emäntää menee hakemaan lehmiä, ja peikko Piiranen käskee heidän viedä viestin peikko Paaraselle, että peikko Paarasen lapsi kuolee. Sitten joku näkymätön tulee ryminällä uunilta alas eikä peikkoja näy enää sen päin. Tarina tuntuu edelleenkin jotenkin irralliselta, se ei liity mihinkään – paitsi Pööskallion louhikkoon ja luolaan. Tarinat ovat kuitenkin usein lainatavaraa, jota eivät tullimiehet eivätkä kielirajat pysäytä. Aukaisenpa siis Haavion tutkimuksen, joka on seurannut minua uskollisesti vuosien ajan,…

  • Uncategorized

    Timmerbackat kuljettavat kautta Euroopan

    Australian sokeriruokoviljelmiltä tienatut rahat antoivat kaustislaiselle Artturi Timmebackalle alkupääoman oman kuljetusyrittäjyyden aloittamiseen ja talokauppaan. Teerijärvellä syntynyt ja orvoksi nuorena jäänyt Artturi oli pitkäjänteinen ja työtä pelkäämätön mies, joka palasi kolmen vuoden kuluttua 1927 takaisin kaukaisesta kohteestaan, osti puolet aiemmin kestikievarina ja apupappilana toimineesta talosta, josta suku käyttää nimeä Koti Mosala. Siitä sai Timmerbackan perheyritys alkunsa ja toimii yhä, lähes sadan vuoden ikäisenä kuljetusyrityksenä jo kolmannessa polvessa. ArtturiTimmerbackan isä oli menettänyt tilansa liiketoimissaan, ja niinpä Artturi-poika joutui Kaustisen Varilaan ruotsia puhuvana poikasena isovanhempiensa hoiviin. Lähtökohdat eivät olleet lupaavat, mutta nuorukaisena häntä kutsui ensin salainen suojeluskunta sekäVimpelin sotakoulu sekä tehtävät kansakuntamme kuohunnan…