Millainen mielikuva sinulla on kotiseutumuseosta? Paikka, jossa on paljon rukkeja, hevosenlänkiä, kiuluja ja kirnuja? Paikka, mistä löydät höyliä, silitysrautoja, purnukoita ja rukinlapoja. Rakennus, johon pääsit joskus koululuokan kanssa käymään, mutta et ole sen jälkeen ovea sinne avannut?
Niinpä niin.
Kaustisen Kotiseutuyhdistys tiedosti tilanteen ja oman museonsa sinänsä kunnioitettavan historian. Yhdistys oli perustettu 1950 suuren kotiseutuhengen vallitessa. Ensimmäisenä ajatuksena oli saada patsas kotipitäjässä syntyneelle Kreeta Haapasalolle.
Tässä työssä edettiin vuoteen 1954, ja Kreetan patsas kohosi Kappelinmäelle, edustavalla paikalleen.
Sitten seurasi museoajatus. Professori Erkki Ala-Könnin innostamana ryhdyttiin kiertämään kyliä ja taloja. Kerättiin satoja vanhoja esineitä, tarinota ja vanhoja valokuvia. Syntyi muun muassa Kaustisen kuvateos, joka edelleen ilahduttaa: tällaiselta täällä näytti, näin täällä elettiin ennen vanhaan.
Tarvittiin museo. Sellainen saatiin Kaustisen kunnalta, vanha osuuskaupan viljamakasiini. Meni muutama vuosi ja esineet löysivät kotinsa makasiinista, joka oli siirretty nykyiselle paikalleen hautausmaan nurkalle. Sysäys museosta oli tullut Alaskasta asti. Siellä kaustislaisen siirtolaisen Emma Virkkalan tytär Helve Enatti päätti lahjoittaa 2000 dollaria museon perustamiseen.
Kotiseututyössä on aina nousuja ja laskuja. Kautisella näin on aina ollut, joskus jäsenmäärä on ollut yli sadan ja juhlissa on pidetty hienoja, hengen nostattamia puheita. Ulkokaustislaisten päivän idea kansanmusiikkifestivaalien aikaan on ollut yksi, pitkäkestoinen idea ja voimassa yhä.
Onko meillä rahkeita?
Pari vuotta sitten kotiseutuyhdistyksen aktiivit pohtivat olisiko meillä rahkeita uusia museo kokonaan? Jotain tarttis tehdä. Pitäisi päivittää näyttely nykyaikaan, olisi käynti museoon tehtävä esteettömäksi ja niin edelleen. Ja museon pitäisi vastata siihenkin, että onhan pitäjä hyvänen aika muuttunut sitten 70-luvun alun?! Historiaa syntyy kaiken aikaa.
Työtä oli tehty vapaaehtoisvoimin ja onneksi yli tuhat esinettä oli aikanaan luetteloitu. Perusasiat olivat kunnossa, nyt tarvittiin rahaa ja työtä. Hanke käynnistettiin jo kesällä 2025 arkkitehtisuunnittelulla ja esineiden inventaariolla paikallisin voimin ja Pirityisten Leader-rahalla.
Kotiseutuyhdistys alkoi nyt valmistella suurta uudistushanketta ja sai ajatuksilleen vastakaikua Pirityiset ry:stä. Sen puolesta rohkaistiin viemään hanketta eteenpäin. Tiedostettiin myös, että jonkinlaista tukea olisi saatavissa Museovirastolta edellyttäen, että aktiivista toimintaa olisi osoitettavissa.
Yhdistys laati non 70 000 euroa maksavan suunnitelman, joka tehtiin paikallisin voimin. Esineet oli vietävä välivarastoon ja lähes koko museo oli tyhjennettävä. Heti kesän alussa palkattiin paikallinen opiskelija kesätyöntekijäksi esineitä puhdistamaan ja näyttelyä suunnittelemaan.
Keväällä kirvesmiehet pääsivät rakentamaan sisätiloja. Sähköurakoitsija teki suunnitelman valaistusta varten, puusepänyritys ryhtyä valmistamaan tasoja ja kaapistoja ja mainostoimisto valmistautui tekemään tietotauluja. Kaikki apu ja yhtestyökumppanit löytyivät omasta kunnasta.
Ja koko museo maalattiin perinteisellä punamullalla. Maali keitettiin talkoilla.
Kuten Kaustisella on ollut piintyneenä tapana, kaiken piti olla valmiina festivaaliviikoksi!
Niin tapahtui. Heinäkuussa uusittu museo voitiin avata yleisölle. Elokuun alussa vietettiin avajaisia pelimannimusiikin ja kanteleensoiton myötä.
Museo siirtyy nykyaikaan
Vierailijat ovat antaneet kiitosta uudistukselle. Työtä on tietenkin kesken. Muun muassa infotauluhin liitetään ruotsin- ja englanninkieliset tekstit, Kaustisen kunnan osuus on vielä tekeillä ja muitakin tarkennuksia tehdään.
”Kuvaisin uudistusta siten, että ennen meillä oli esineiden museo, nyt meillä on ihmisten museo”, sanoo yhdistyksen puheenjohtaja, lehdistöneuvos Pekka Kivelä, joka itse teki satojen tuntien talkootyön yhdessä toisen aktiivin, kouluneuvos Taina Lehtosen kanssa.
Samalla uudistus luo pohjan esinemuseon ja digitaalisen historian yhdistämiselle. Kaustisen kunnassa luotiin lähes 10 vuotta sitten digitaalinen historia, joka sai nimekseen Arviiti. Tämä netissä toimiva arviiti.fi-sivusto on tarjonnut elävää historiaa, artikkeleita, kuvia, ääni- ja kuvatallenteita kunnan ja kuntalaisten historiasta. Kohta museoon voi sukeltaa myös tämän nettisivuston kautta.
”En tiedä, onko tällaista yhdistämistä tehty missään muualla”, sanoo Arviiti ry:n puheenjohtaja Taina Lehtonen. Joka tapauksessa Kaustinen haluaa tässä palvella kuntalaisia ja matkailijoita nykyaikaisella tavalla.
Haasteita on edelleen. Naaprissa sijaitseva Suutarinmökki kaipaa kunnostusta. Uusia ideoita koko museoalueeksi ollaan kehittämässä. Lisää aktiiveja ja erityisesti nuoria kotiseutuyhdistyksen pariin on toiveissa jatkamaan palkitsevaa ja kiinnostavaa työtä.
Teksti: Pekka Kivelä
Kuvat: Luova Tila/Anu Salo
