This image is provided by Lehtikuva. You can download the image by logging into www.lehtikuva.fi and making a search with the image ID 23045110
Kesä 1964 jää historiaan Kaustisen Pohjan-Veikkojen vaiheissa. Seurassa vallitsi tavattoman suuri urheiluinnostus. Se näkyi menestyksessä piiritasolla kilpailtaessa. Se näkyi maanteillä, maastoissa ja kotikisoissa, missä kentät täyttyivät erityisesti juoksevista punapaidoista. Kaiken kruunasi seuran valovoimaisin urheilija, joka nousi otsikoihin voittaen muun muassa Suomen ja Ruotsin välisessä maaottelussa 200 metrin juoksun Helsingin Olympiastadionilla.
Hän oli Timo-Jaakko Virkkala (1943-2015), joka oli toki murtautunut suuren yleisön tietoisuuteen edelliskesänä häkellyttävällä satasen ajallaan 10,2. Vaikka tulosta avitti voimakas myötätuuli, miehen kehitys oli ollut nopeaa ja suoraviivaista. Pattijoen tulos oli toki käsittämätön, kun siihen aikaan Suomen ennätys oli 10,5. Timo-Jaakon tiedettiin olevan kovassa kunnossa, ja jos vertaa hänen juoksuaan muihin kilpakumppaneihin samassa kisassa, jopa 10,4 olisi ollut aivan odotettu tulos.
Seuraavalle kesälle Timo-Jaakko tiivisti harjoitustahtiaan. Hän oli aiempina vuosina painiharrastuksen kautta päässyt sinuiksi myös painonnostoon ja lähti rohkeasti parantamaan ominaisuuksiaan voimaharjoittelun avulla. ”Parhaana aikana nostin yksistään tammikuussa 80 000 kiloa rautaa. En ollut luontaisesti vahva, mutta kehityin nopeasti niin, että tempaisin helposti 80 kiloa suorille käsille Otaniemen leirillä valmentajien ihmetykseksi.”
Timo-Jaakon urheiluintoisesta sisarusparvesta Tapani oli jo juossut kohtuullisia aikoja pikamatkoilla. Lankomies Erkki Harju oli aituri, joka innosti Timo-Jaakkoa, samoin Taito-veli Tapanin ohella, mutta kotona hänen harjoitteluunsa ei juuri kiinnitetty huomioita. ”Kun sain kerran Kinnulasta palkinnoksi herätyskellon, isä-Jalmari murahti vain, että ”antoivat sen kyllä oikialle miehelle”. Tällä isä viittasi siihen, että pojan tulisi vääntäytyä ajoissa Tapanin huoltoasemalle apumieheksi.
Teerijärventien mäessä Timo-Jaakko otti vetoja, ja Tanhuanpään pehmeät polut sopivat kevyemmille lenkeille. Hän ei harjoitellut kesäisin kovin paljon, mutta piti kilpailemisesta. Vuosina 1963-64 hän saattoi startata 50-60 kertaa alkuerät mukaan lukien. Toki Kaustisen kentällä mies nähtiin usein, talvet hän oli jo Raahessa seminaarissa.
Kaustisella ajanottajaksi saattoi useimmiten ilmestyä kentän vieressä asunut Puumalan Lauri tai tien toisella puolella asunut Varilan Väinö. Nämä huolehtivat myös siitä, että Timo-Jaakon lempirata, neljäs, oli hieman sileämmässä kunnossa… ”Muistan aina, kun juoksin rennosti Kaustisen kentällä 300 m aikaan 35,9 ja Lauri huudahti, että ”miten voi mennä nuin heleposti”!
Jalasjärvellä syntyy aika 10,3
Alkukesällä 1964 ei Kaustisella vielä aavistettu, että syksyllä jo spekuloitaisiin sillä, pitäisikö Timo-Jaakko Virkkala valita Tokion olympialaisiin. Kesä lähti hienosti käyntiin. Saarijärven juhannuskisoissa hän oli ennenkin menestynyt, ja nyt tuli voitto Börje Strandista ja kumppaneista 200 metrillä ajalla 21,6. Suomen ja Englannin maaottelussa Virkkala yllätti ja jätti yhden, parempia aikoja juosseen englantilaisen taakseen. Sadan metrin piirin ennätykseksi hän kirjasi 10,6, mutta varsinainen paukku sai odottaa vielä.
Elokuun alussa Timo-Jaakko sai opiskelukaveriltaan pyynnön tulla Jalasjärvelle juoksemaan 100 m. Oli helteinen päivä, josta hän yleensä piti. Olo oli kuitenkin hieman vetelä huonosti nukutun yön jäljiltä. Kentällä ei tuullut, rata oli nopea. Timo-Jaakon pitkä 234 cm:n askel pääsi oikeuksiinsa kun mies pysäytti kellot aikaan 10,3. Aika otettiin kolmella kellolla, yksi näytti jopa 10,2. Kaikki tekniset edellytykset näyttivät olevan kunnossa uudelle Suomen ennätykselle.
Tulosta juhlittiin Suomen ennätyksenä, mutta muutama viikko myöhemmin se pyyhittiin virallisista ennätysluetteloista pois, koska paikalla ei ollut tuulimittaria. Tämä vaatimus oli suhteellisen tuore, eihän sellaisia Suomen kentillä juurikaan ollut.
Timo-Jaakko lähti Kalevan kisoihin Ouluun suurin odotuksin. Hän ja kaikki hänen kannattajansa sekä autonkuljettajana uskollisesti toiminut Onni Kaustinen mukaan lukien joutuivat toteamaan, että saaliina oli SM-hopeaa ja -pronssia pikamatkoilta. ”Täytyy rehellisesti tunnustaa, että silloin petti pää”, Timo-Jaakko sanoo 45 vuotta myöhemmin. ”Lähettäjä piti myös kummallisen pitkän tauon ennen laukausta, että otin jopa aavistuslähdön satasella, joka ei ollut lainkaan minun tapaistani”, Timo-Jaakko muistelee.
Sisuuntunut Ruotsi-ottelun sankari
Oulun jälkeen mies oli sisua täynnä. Onneksi valinta Ruotsi-otteluun oli selvä. Hän lähti 200 metrillä altavastaajan asemasta. Radiossa maaottelua selostanut selostajalegenda Paavo Noponen hämmästyi suuresti kuten 48 000 stadionilla ollutta katselijaakin, kun KP-V:n mies rynnisti tapansa mukaan lopun kuin lentäen ja voitti maaottelun ajalla 21,6. Taakse jäivät niin Bo Althoff kuin Aarno Muskukin.
Timo-Jaakko valittiin itseoikeutetusti 4×400 metrin päätösviestiin ja sai aloitusosuuden. Hän juoksi kuin hurmiossa ja jätti ruotsalaista Johanssonia yli kymmenen metriä. Paikalla oli satakunta kaustislaista jännäämässä. ”Jotenkin kummasti erotin siinä valtavan pauhun keskellä Toivosen Eeron huudahduksen: ”Viesti on ratkennut!” Virkkalan yksityisaika oli 47,6.
Suomi voitti maaottelun ja innostus oli luonnollisesti nyt Kaustisella valtava. Helsingissä Hotelli Torniin majoittuneet liikemiehet Ensio Pesola ja Johannes Jokiniva tarjoutuivat ottamaan Timo-Jaakon paluukyytiinsä seuraavana aamuna. ”Tulimme Pesolan Volvo Amazonilla Kaustiselle neljässä tunnissa ja 45 minuutissa ja vieläpä ehdimme käydä kahvilla Jyväskylässä”, Timo-Jaakko muistelee hurjaa automatkaa.
Vielä oli edessä maaottelumatka Puolan Poznaniin. Timo-Jaakko voitti 200 m sielläkin ja nyt sai valita pitkän viestin osuutensa. Hän halusi nimenomaan ankkuriksi, sillä kunto tuntui olevan täyttä rautaa. Heikki Pippolan, Hannu Ehoniemen ja Matti Honkasen osuuksien jälkeen Timo-Jaakko pääsi metrin takaa-ajoasemasta liikkeelle, edessään Puolan 46,1 juossut Jerzy Kowalski. ”Olin etukäteen sanonut Honkaselle, että ”ei mitään hätää, voitamme varmasti, kun pääsen vähän takamatkalta liikkeelle. Pesen Kowalskin ja puristan vaikka veen tuosta kapulasta.” Loppusuora oli Timo-Jaakon näytöstä, ja hänen yksityisajakseen kirjattiin 47,0, kun joukkueen loppuaika oli 3.12,4.
Jalkavaivat iskevät
Timo-Jaakko Virkkala oli vasta 21-vuotias ja ura näytti kehittyvän erinomaisesti. Satasen ajallaan hän oli maailman tilastossa sijalla 21. Hänellä oli takanaan maaotteluita ja tuntumaa kansainväliseen vauhtiin. Vuonna 1964 Virkkala ampaisi lähtötelineistä 59 kertaa. Voitto tuli 46 kertaa, kakkossija 10 kertaa ja kolmossija kaksi kertaa.
Jo vuonna 1962 Timo-Jaakko oli murtanut jalkansa Kaustisen kentällä mentyään kokeilemaan satasen (10,9) jälkeen pituushyppyä. Vamma parani, mutta vei miehen kilpailutauolle pariksi kuukaudeksi. Pahempaa oli tulossa vuonna 1965. Opettajaseminaarin keväisellä matkalla Itävallan Saltzburgiin mies tunsi tavanomaisten vetoharjoitusten jälkeen viiltävää kipua akillesjänteessään. Mitään hoitoa hän ei siellä jalkaansa saanut. Alkoi ikävä taistelu jalkavaivan kanssa, vaikka Köyhäjoen kentän vihkiäiskilpailuissa meni satanen aikaan 10,6. Kipu oli kuitenkin jalassa kova.
Seuraavat vuodet menivät heikommin, vaikka maaottelut ja Kalevan kisat kuuluivat edelleen ohjelmaan piirin kisoista puhumattakaan. Vasta vuonna 1967 tunnettu urheilukirurgi Helmer Qvist operoi akilleksen ja jalkavaivat hellittivät.
Tulokset eivät enää kehittyneet samalla tavalla kuin alkuun. Hän oli valmentautunut aina omin neuvoin, vaikka oli saanut toki Urheiluliiton valmennuspäälliköltä Armas Valsteelta neuvoja. Vasta 1960-luvun lopulla pattijokelainen Eino Laaksonen ryhtyi valmentajaksi.
Timo-Jaakko kilpaili edelleen ahkerasti vielä 1970-luvulla, ja 11 sekunnin alitus oli arkipäivää, mutta esimerkiksi 200 m:n aika tuppasi jäämään 22 sekunnin tuntumaan. Vuonna 1967 hän oli saanut työpaikan Kälviältä ja siirtynyt opettajaksi Ruotsalon koululle. Muutto tiesi samalla siirtymistä Kälviän Tarmoon. Pikajuoksijan ura jatkui aina vuoteen 1979, jolloin hän vielä 36-vuotiaana pinkoi satasen 11,3 ja 200 metriä 22,6.
Timo-Jaakon pikajuoksijan ura oli 19 vuoden mittainen. Matemaattisena ihmisenä hän on pitänyt kirjaa jokaisesta startistaan ja ajastaan ja vieläpä muistaa ne ilmiömäisesti. Kaikkiaan startteja hänelle kertyi tuolla urallaan lähes 550, joista runsaat 350 oli voittoja. Timo-Jaakko Virkkala alitti 11 sekuntia sadalla metrillä 17 vuoden ajan, teki piirin ennätykset kaikilla pikamatkoilla ja Kaustisen vanhan urheilukentän kenttäennätykset samoin.
Kun Timo-Jaakko Virkkalaa haastateltiin 1960-luvun parhaina tulosvuosina lehtiin, reportaasit valaisivat miehen luonnetta hyvin. Hän oli poikkeuksellisen avoin, positiivinen ja määrätietoinen urheilija, joka asetti tavoitteet korkealle. Hän tunsi itsensä ja näki olevansa parhaimmillaan 200 metrillä ja 400 metrillä. Hän ei päässyt oikein sinuiksi lähtötekniikan kanssa, varsinkin samalta viivalta lähdettäessä lähtö saattoi epäonnistua.
Suomi-Ruotsi-maaottelu 12.-13. syyskuuta 1964. Miesten 200m juoksu. Suomen Timo-Jaakko Virkkala (reunimmaisena vas) voitti, toiseksi tuli Ruotsin Bo Althoff ja kolmanneksi Aarno Musku. LEHTIKUVA
Lähteet
Pekka Kivelä: Sata vuotta Oivan jalanjäljillä. Kaustisen Pohjan-Veikot 1914-2014
Timo-Jaakko Virkkalan haastattelut 3.6. ja 15.8.2013
Timo-Jaakko Virkkalan muistiinpanot ja leikekirjat
Kuuntele Timo-Jaakko Virkkalan haastattelu 3.6.2013 täältä: