Kuljetusliike J. Timmerbacka Oy:n historia

Kaustisen Varilasta, Mosalasta kotoisin oleva Jorma Timmerbacka aloitti perheyritys J. Timmerbackan toiminnan jo yli 60 vuotta sitten. Amerikassa ja Australiassa siirtolaisena olleen kuljetusyrittäjä Artturi Timmerbackan poika aloitti työelämässä nuorena, sillä 1950-luvun Suomessa töitä oli tehtävä kaksin käsin. Oltuaan Puroisissa vaatetehtaalla prässärinä ja myöhemmin metsätöissä kaatamassa pystyyn kuivanutta puuta, Jorma siirtyi lapiohommiin. Kaustiselta vedettiin uutta tietä Kokkolaan vuodesta 1958 alkaen, sillä kylästä kylään mutkittelevaa reittiä oli varaa suoristaa metsien ja peltojen kautta. Ensimmäiset työmaat armeijasta päässeelle Jormalle olivat Viiperinharjulla, lastaamassa autoa käsipelillä.

Jorman ollessa Kannuksen tien työmaalla, parakkimajoituksessa, tuli tieto että isä Artturi Timmerbackalta jäänyt ja äidillä hallussa ollut liikennelupa tuli hyödyntää tai se otettaisiin pois. ”Silloin lähti lapio kädestä”, kertoo Jorma Timmerbacka. Oma yritys tuli perustaa ja hankkia autokin jostain. Kuten Artturista kertovassa Arviitin jutussa mainitaan, Jorman oli saatava ”melkein puoli kylää” Osuuspankista haetun lainan takaajaksi, mutta Koiviston autoliikkeestä lähti yrityksen ensimmäinen Bedford matkaan hiekanajoon. Kohteena oli Räyringin tien työmaa.


1960-luvun puolella auto oli vaihtunut Sisuksi, ja tämän merkin kanssa J. Timmerbacka kuljetti pitkälle 1990-luvulle saakka, auto toisensa jälkeen. Vuonna 1964 J. Timmerbacka solmi yhden niistä kuljetussopimuksista, mistä yritys muistetaan Kaustisella erityisen hyvin tänäkin päivänä – turkisrehun raaka-ainekuljetukset Norjasta, sillä turkisala oli seudulla voimakkaassa kasvussa. Jylhäntien varteen perustettu rehusekoittamo tarvitsi raaka-ainetta rehua varten ja etsi työhön sopivaa kuljetusliikettä.

Jorma teki ainoana tarjouksen lähteä tuomaan Kaustisen seudulle kalan perkuujätettä. Testireissu Hammerfestiin sujui hyvin, ja niinpä Timmerbackan autoista tuli tuttu näky pohjoisen ja Norjan teillä. Keski-Pohjanmaalta ei ollut siihen mennessä lähdetty niinkään paljon ulkomaanajoon Ruotsia kauemmas, mutta turkisrehukuljetukset avasivat reitit. Pian J. Timmerbacka ryhtyi ajamaan pohjalaisen Kalottihuolinnan ajoja. Yritys oli vaasalaisten turkisalan toimijoiden perustama, ja sen ensimmäisenä toimitusjohtajana toimi Håkan Teir-Siltanen. Kalottihuolinnalla ei ollut omia autoja, vaan se käytti sopimusliikennöitsijöitä kuten J. Timmerbacka. Jääkalotin kalajätepakastamo Karigasniemellä toimi välivarastona, joka tasasi keliolosuhteiden vaikutusta kuljetuksiin ja mahdollisti raaka-ainekuljetusten ympärivuotisen ajamisen. Tauolle pysähtyvien kala-autojen tuoksu tuli silti tutuksi inarilaisille ennen autojen kylmäkoneita, mutta tulihan Norjasta myös lipeäkalaa Suomeen jouluksi.

J. Timmerbackan Sisu Kalottihuolinnan alla. Toisin kuin avauskuvan uudemmassa autossa, tässä ei vielä ollut kylmäkonetta.

J. Timmerbacka kuljetti pian ulkomaille suomalaisia vientituotteita, myös Kokkolan ja Kaustisen talousalueelta Nokian renkaiden lisäksi. Maailmalle lähti kotimaista puutavaraa, vaneria, sekä puisia että metallisia aitoja (RASK:lta), sekä Rani-Plastin muovia. Kun Tanskasta tuotiin verkkoa minkkihäkkejä varten, vietiin Toholammilta puolestaan juustoa Eurooppaan. Pakasteautot soveltuivat myös margariinin vientiin aina Unkariin saakka.

Myös kalusto hankittiin läheltä, sillä perävaunut ovat tulleet vuosien saatossa NTM:n lisäksi Kolpissa sijaitsevalta Ekeriltä. Jorma teki Sisu-kauppaa kokkolalaisen Jyry-Auton kanssa, ja myyjänä oli usein Raimo Norppa. Sisulla ei ollut huoltoa Norjassa, mutta niin vain autot kulkivat Norjan-ajossa siinä missä muutkin – ja Jorman mukaan erityisen hyvin, sillä vuoristoteillä oli tärkeää saada täysi paino vetävälle akselille ja Sisussa se onnistui. 1980–1990-lukujen Sisuja yrityksessä muistellaan erityisen hyvin, kestävinä autoina. Parhaimmillaan kala-ajossa oli viisi autoa, ja nyt väliä ajaa yksi-kaksi autoa. Säiliöauto kuljettaa myös turkisteollisuuden sivutuotteena syntyvää rasvaa Tanskaan. Aluksi auto kulki vain Kaustisen seudulta Uudenkaupungin satamaan, mutta Jorman ehdotuksesta reitti ylsi pian perille saakka.

Nykyisellään J. Timmerbacka Oy:n toimintaa jatkavat Jorman kolme poikaa, Juha, Petri ja Tero Timmerbacka, ja ajossa on myös Petrin poika Arttu. Yrityksen kalusto pysyy iskussa ja päivittyy, nykyisiä koti- ja ulkomaanajoja ajetaan neljällä koukkuajoneuvoyhdistelmällä, kahdella rekkaveturilla sekä useammalla erityyppisellä puoliperävaunulla.