Kaustislainen Kusti (Aukusti) Varila oli syntynyt 24.8.1928. Hän kuoli Kaustisella 19.7.1984.
Kustin vanhemmat olivat talollinen Kustaa Varila ja Helka os. Varila.
Kusti oli nuorin 12-lapsisesta perheestä. Hän ryhtyi viljelemään kotitilaansa jo 14-vuotiaana isänsä kuoleman jälkeen. Kusti Varila oli maanviljeljöiden ja -tuottajien edusmies, joka hoiti asioita monilla tahoilla.Hän viljeli omaa kotitilaansa ja kehitti sitä hankkimalla mm. 2000 mustaherukan tainta. Hän ajoi yhteisiä hankkeita ja oli perustamassa kuivaamoa Varilan, Huntuksen ja Kentalan taloille. Hän oli Karjatie-hankkeen idean isä, kun Perhonjokilaakson alueen karjankasvattajat pääsivät näin irtautumaan Karja-Pohjolasta ja myymään karjansa Itikalle.
Kaustisen Osuusmeijerin toiminta oli Kusti Varilaa lähellä. Meijerin hallituksessa hän oli 17 vuotta, josta puheenjohtajana 12 vuotta kuolemaansa saakka. Jalostamotoiminnan pitäminen omassa kunnassa oli hänelle tärkeää huolimatta maakunnallisesta meijerihankkeesta.
Kusti Varilalle kertyi luottamustoimia yli 40, joista samanaikaisesti hänellä oli 20. Maataloustuottajien Kaustisen yhdistyksen puheenjohtaja hän oli 1971-79 ja tuottajien K-P:n liiton johtokunnan jäsen 1972-80 ja K-P:n metsänhoitoyhdistysten liiton hallituksen jäsen 1973-84,
K-P:n Juustokunnan hallintoneuvoston jäsen 1972-78, Itikan johtokunnan jäsen 1973-84.
Metsäliiton hallintoneuvostossa Kusti Varila vaikutti 1971-77. Myös K-P:n opiston johtokuntaan Varila kuului 1966-84 ja oli myös Kaustisen nuorisoseuran johtokunnassa kymmenisen vuotta. K-P:n 4H-järjestön hallinnossa hän toimi noin 20 vuotta. Kaustisen osuuspankin johtokunnan jäsen Varila oli 1981-84 ja puheenjohtaja 1982-84. Hänellä oli lukuisia kunnallisia luottamustoimia ja oli mm. Keskustapuolueen paikallisosaston puheenjohtaja pitkään.
Luottamustehtävät vaativat paljon aikaa, mutta Kusti Varila pyrki hoitamaan oman tilansa tunnollisesti. Oli harvinaista, jos hän oli kokouksista pois.
Kusti Varila totesi 50-vuotishaastattelussaan, että viljelijöiden ammatillinen järjestäytymiunen on hyvä, mutta kaupallisella puolella on toivomisen varaa. Tämä koski erityisesti liha- ja puukauppaa.
Hän ei kokenut luiottamustehtiviä rasittavina, koska ne olivat vastapainoa ruumiillisele työlle. Joskus vapaapäivinään Varila lähti kävelemään pelloille ja lähimetsiin tarkkailemaan kasvuston kehittymistä. Hän toi usein marjamaistiaisia tullessaan ja kukkiakin. Jos oli paljon aikaa, Varila saattoi lähteä Teerijärvelle, jossa yövyttiin teltassa. Kaiken kiireen keskellä Kusti Varila oli isällinen ja huumorintajuinen. Yhteisten asioiden hoidossa oma etu jäi taka-alalle.
Kusti Varilassa oli talonpoikaista viisautta, jonka hautajaisissa Itikan silloinen toimitusjohtaja sanoi, ”että yleensä kokouksissa vilkkaan keskustelun jälkeen katseet kääntyivät Kusti Varilaan, joka usein kiteytti puheenvuorossaan asian lyhyeen ja selkeään muotoon, joka aina hyväksyttiin”.
Kusti Varilalle myönnettiin useita ansiomerkkejä ja hän sai muoden Vuoden Tuottaja-nimityksen 1976.
Kusti Varila oli naimisissa Taimi Patanan kanssa (s. 8.3.1926).
(Keskipohjalaisia elämäkertoja 1995, Sten Varilan kirjoituksesta editoinut Pekka Kivelä)