PUNAISEN HUONEEN TYTÖT – elämää 1930-luvun kahvilassa 1930-luvulla oli ”siistiä” istua osuuskaupan kahvilassa. Punaisen huoneen tytöt kertovat ajasta, jolloin tulevaisuus oli vielä olemassa eikä sen viimeistä käyttöpäivää tunnettu. ”Minä kaivan krooppia” Se oli Kaustisen ensimmäinen kivinen liiketalo. Elettiin lamanjälkeistä vuotta 1933. Osuusmeijerin kivilinna rakennettiin vasta kolme vuotta myöhemmin. Meijeristä tuli kyllä korkeampi, mutta kreikkalaisista temppeleistä lainattuine julkisivuineen se edusti jo rakennettaessa vanhaa tyyliä. Kappelinkankaalle nousevan osuuskaupan liiketalon etuseinä oli puolestaan lähes pelkkää lasia. Harjakattoa ei ollut ollenkaan. Tasapäätyisiksi muurattujen seinien taakse jäivät piiloon vinosti laskeutuvat katot, joita pitkin vesi kyllä juoksi ränneihin. Mutta missä rännit olivat? Nekin oli piilotettu seinän…
-
-
Pääsin taannoin tutustumaan Ilmari Wirkkalan luonnoslehtiöön, johon hän oli tehnyt piirroksia ja maalauksia ihmisistä, hautausmaista ja milloin mistäkin. Huomioni kiinnittyi taidokkaasti tehtyyn piirrokseen iäkkäästä naisesta. Aivan toisessa yhteydessä käteeni osui sitten lehtileike, jossa Ilmari kertoi Fiia Nikulan hyvästä muistista. Jutussa oli piirros samasta henkilöstä, tosin luonnosmaisena. Lehtileike oli Keskipohjanmaasta 1950-luvun alusta. Niinpä tämä tarina ansaitsee uuden tulemisen, vaikka tämä päähenkilömme oli kotoisin Vetelistä, hän asui pääosan elämästään Kaustisella. Anna Sofia Nikula omaa sukuaan Vähäkainu oli syntynyt 9. heinäkuuta 1864. Hän kuoli vähän ennen 92-vuotispäiväänsä 5.7.1956. Helsinki ei tuntenut vanha emäntä Fiia Nikulaa, mutta Fiia tunsi Helsingin sellaisena kuin se oli…
-
Aktiivista toimintaa vuodesta 1975 Eläkeliiton Kaustisen yhdistyksen syntysanat lausuttiin helmikuun 9. päivänä 1975. Osuuspankin kerhohuoneeseen oli silloin kokoontunut 15 henkilöä, joka valitsi johtokuntaansa Martti Myllymäen, Martta Huntuksen, Arvid Kykyrin, Einari Uusitalon, Inkeri Paavolan, Hilda Peltoniemen, Vieno Nikulan, Paavo Varilan, Martti Varilan ja Bertta Aspforsin. Myllymäestä tehtiin ensimmäinen puheenjohtaja ja Aspforsista sihteeriHeti perustamisvuonna yhdistykseen liittyi 218 jäsentä, ja jäsenmäärä lähti pian ripeään kasvuun. Viiden vuoden kuluttua jäseniä oli 396 ja vuoteen 2000 mennessä jäseniä oli jo 789. Jäsenmäärä on sittemmin vaihdellut, mutta pysynyt aina 600 tienoilla. Kaustisen yhdistyksen toiminnassa on aina ollut paljon aktiiveja, ja jäsenten osallisuminen erilaisiin harrastuksiin on ollut…
-
On kevättalvi 1910. Aarelan Serafiinan luo ovat saapuneet kylän emännät Aapramin Fiia ja Nyypakan Tilta. Maaliskuun aurinko paistaa, sukkapuikot kilisevät ja emännät pohtivat omia ja toistensa kuulumisia.Ihan uutisiakin on: Aarelan Serafiinan tytär Emma on tulossa Amerikasta ja hän asettuisi alkuun perheineen asumaan Serafiinan luo. Emman mies Aukusti oli auttanut leski Serafiinaa monien vaikeuksien yli, kun oli oltu takuumiehinä ja oli uhannut jo kotitalon menetys. Aukustin avulla koti oli säästynyt. Serafiina halusi kunnostaa kodin kauniiksi, kun Amerikan kävijät saapuisivat.– Mitäs jos pantaisiin oikein tapetit, keksi Nyypakan Tilta. -Sanomalehti näyttää kovin haalistuneelta.Emännät katselevat arvostelevasti seiniä, jossa arvatenkin Suomen Julkiset Sanomat, Kokkola-lehdet, Maamiehen…
-
Hintrikin kauppaTastulan ensimmäistä kauppaa pitivät Tastulan Hintrekki (Tastulan Tuomaan vaarin veli) ja Peltoniemen Jussi (Juho Juhonpoika Peltoniemi). Kauppa oli Hintrekin talossa Tuomas Tastulan nykyisen talon paikalla. Se toimi 1900-luvun alkupuolella talon porstuakamarissa. Saman talon tuvassa oli Joulun alla riisipuuro kypsymässä, kun naisasiakas tuli kauppaan. Hänelle oli puuronhyvä haju ottanut nenään ja hän oli tokaissut harmistuneena: ”konstikos se on kriiskryynipuurua keittää, ko on kryynit issellä.” Kuvassa kauppiaspariskunta Hintrekki (1867-1937) ja Maria Tastula(1859-1936) Armas Luomala, joka kaatui sodassa, oli Hintrekin luottomies ja toimitteli asioita Kokkolassa käydessään. Kokkolan Pohjanmaan tukkuliikkeessä oli töissä vielä 1950-luvulla jo eläkeikäinen kirjanpitäjä Eskon Liisa. Hän näytti Heimo Peltoniemelle vielä…