Kaustisen Osuusmeijeri on 120-vuotias. Sen perustamiskokous pidettiin päivämäärällä 6.8.1905, ja kokouksen seurauksena 13 seudun karjanomistajaa liittyi osuusmeijerin jäseniksi. Perustamiskokous kuulutettiin lainmukaisesti kirkossa, ja kuulutus oli seuraavanlainen:
Kuulutus.
Sunnuntaina elokuun 6. päivänä kello 7 illalla pidetään kauppias Juho Penttilän talossa kokous, jossa keskustellaan separaattorin hankkimisesta Kaustisen kirkonkylään ja myös yhtiön perustamisesta sanottua tarkoitusta varten.
Kaustinen 17 p. Heinäk. 1905
K.F. Strömmer
Juho Penttilä
Juho Kentala
Leander Kentala
Leander Warila
Oskar Penttilä
Kirkkoherra K.F. Strömmer kirjasi pöytäkirjaan, että yhtiöön sitoutuivat kauppamies Juho Penttilä 10 lehmällä, talokkaat Juho Kentala 8 lehmällä, Leanteri Kentala 13 lehmällä ja Matti Kentala 6 lehmällä sekä kirkkoherra Kuno Strömmer 10 lehmällä ja talokkaat Juho Wirkkala 15 lehmällä, Matti Wirkkala (Uusitalo) 10 lehmällä, Antti Wirkkala 8 lehmällä, Aapo Wiljami Wirkkala 7 lehmällä, Leanteri Huntus 8 lehmällä, Matti Järvilä 8 lehmällä, Leanteri Warila 15 lehmällä ja talokkaan leski Maria Kettu 10 lehmällä. Samassa kokouksessa valittiin viisihenkinen toimikunta vastaamaan uusien jäsenien hankinnasta ja selvittämään, mihin meijeri voitaisiin sijoittaa.
Uusia jäseniä saatiin hyvällä vauhdilla mukaan toimintaan, sillä seuraavassa kokouksessa yhtiöön liittyi 20 uutta jäsentä, vain pari viikkoa myöhemmin. Pellervo-seuran säännöt hyväksyttiin yhtiön säännöiksi hiukan muutettuina, ja meijerin paikaksi sovittiin edellämainitulta kauppias Juho Penttilältä ostettava kartano, tontti ja maata Kentalasta. Separaattoriksi valikoitui yksi suuri laite, jota pyöritettiin käsivoimin. Hankinnat tehtiin lainarahalla, yhteensä 4936,86 markan kustannuksilla. Lainoja katettiin meijerin tuottojen lisäksi kuukausittaisilla osuusmaksuilla lehmäluvun mukaan, ja velat olikin maksettu vuoden 1909 loppuun mennessä.
Säännöt vahvistettiin kuvernöörin toimesta vasta helmikuussa 1907, mutta meijeri otti maitoja vastaan jo lokakuussa 1905. Kirnu toimi hevosvoimalla, minkä lisäksi rasvanerottajan avulla tilitettiin maitoa tuottajille rasvapitoisuuden mukaan.
Kaustisen vastaperustettu osuusmeijeri toimitti voita Kokkolaan, minkä lisäksi vuodesta 1911 se välitti myös siemeniä, apulantaa ja muuta tarpeellista jäsenilleen. Voi on kuitenkin aina ollut Kaustisen osuusmeijerin päätuote.
Alikentalan meijerin ja käsikäyttöisen separaattorin katsottiin jo vuonna 1914 jääneen turhan vaatimattomiksi kasvavan osuusmeijerin tarpeisiin. Tammikuussa 1914 pidetyssä kokouksessa ruodittiin ensin, rakennettaisiinko uusi ”ajanmukainen” meijeri yhdessä veteliläisten kanssa. Tästä ei päästy yksimielisyyteen, mutta oman kunnan alueelle se kävisi päinsä. Meijeriä markkinoitaisiin sivukylillä uusien jäsenten saamiseksi, ja alkuvuodesta valittiin rakennusvaliokunta päättämään, mikä Penttilän sillankorvassa tarjolla olleista paikoista soveltuisi parhaiten uuden meijerin sijainniksi.
Rakennusvaliokunta valitsi poliisikonstaapeli Matti Wähäkainun tontin, ja vaikka samoihin aikoihin alkanut maailmansota hidasti rakennustöiden alkua ja koneiden hankintaa sekä asennusta, uusi meijeri käynnistettiin lopulta lokakuussa 1916. Entäpä vanha meijeri? Sen hirret myytiin ja kuljetettiin Salonkylään, ja siellä Aarne Löfbacka rakensi niistä uuden talon. Siinä hänen poikansa Veijo Löfbacka asuu yhä.
”Osuusmeijerin hallituksen jäseniä: Otto Känsälä, Oskari Puumala, Anselmi Varila, Kalle Virkkala, Juho Virkkala, Matti Järvelä, Urho Luomala ja Janne Kentala.”
Sotavuodet olivat meijerille vaikeita. Maitotoimitukset olivat vähänlaisia ja kesäkausina ovet pantiin säppiin. Lähellä oli, ettei meijeriä myytäisi tai vuokrattaisi eteenpäin, mutta sodan loputtua tuotanto lähti onneksi nousuun.
Kuluneen parinkymmenen vuoden aikana puurakenteinen meijeri pääsi kehnoon kuntoon, vaikka sitä remontoitiinkin välillä. Varastorakennus saunoineenkin ehti palaa vuonna 1922. Uusi tiilinen rakennus valmistui samalle paikalle lokakuuhun 1938 mennessä, ennen seuraavia sotavuosia. Rakennusurakasta vastasivat Kaskelat Punkalaitumelta ja koneet toimitti Hankkija. Kakluunit teki kuulu paikallinen muurari, Ambro Valo, ja jääkellarin eristi korkilla Amerikasta palannut Kauno Järvelä, jonka kehuttiin oppineen tietoja ja taitoja siirtolaisaikoinaan. Kauno Waldemar Järvelä työskenteli Detroitissa 1920- ja 1930-luvuilla ja asiakirjojen mukaan hän oli töissä autotehtaan koripajalla, todennäköisesti Fordilla Dearbornissa.
Meijerin 30-vuotisjuhla pidettiin syksyllä 1935. Maitotalouden aikakauslehti Karjantuotteessa kerrotaan, että juhlijoita nuorisoseurantalolla oli yli viisisataa ja ohjelmaan kuului laulua, soittoa ja puheiden pitämistä. Johtaja A. Parviala valoi uskoa maatalouselämän kehitykseen seuraavin sanoin: ”Oma koti ja vapaus ovat meille aina olleet nuoruuden ihanteiden päämäärinä. Pohjalaisille ne ovat tavallisesti aikaisemmin kuvastuneet Ameriikasta haettavina. Viime aikoina olosuhteet ovat kuitenkin muuttuneet ja valtamerien taakse pääsykin vaikeutunut, mutta samalla unelmiemme kultalinnakin on tullut lähemmäksi, se on kotiseudulla, ympärillämme, omilla viljelyksillämme, kotona.”
Kaustisen Osuuskassa toimi vuodesta 1936 meijerin puisessa konttorirakennuksessa, jonka osuuskassa seuraavana vuonna osti omakseen. Uuteen meijerirakennukseen konttori sisällytettiin.
Tupaantuliaiset kolmannessa meijerirakennuksessa pidettiin 25.10.1938. ”Jotkut muistivat ihmetellä, miten entisessä meijerissä saatiin viime aikoina maito käsitellyksi, kun tilat olivat perin ahtaat”, muisteltiin Karjantuote-lehdessä marraskuussa. Kertoman mukaan seuraava vuosi oli tuotannoltaan aivan huippuluokkaa, mutta samalle tasolle yllettiin seuraavan kerran vasta kymmenen vuotta myöhemmin, sodan ankaruudesta johtuen.
1950-luvun alkuvuosina vastaanotettu maitomäärä oli kuitenkin kymmenkertainen meijerin alkutaipaleeseen nähden, ja vuonna 1952 meijeri oli täysin sähköistetty. Höyryvoimaa tarvittiin enää vain lämmitykseen. Pianhan meijeri olikin toiminut jo 50 vuotta: juhlat pidettiin 1.9.1956 nuorisoseurantalossa, Kaustisen kirkonkylällä. Juho Matinpoika Virkkala (1874-1961) edusti tilaisuudessa osuusmeijerin alkuperäisiä perustajajäseniä.
Kaustisen osuusmeijeri luovi hyvien ja vaikeampien aikojen halki 1960- ja 1970-luvut kohti 1980-luvun puolivälissä tehtyä mittavaa laajennusta, jossa hyödynnettiin Korpelan Voimalta ostettuja kiinteistöjä. Myös uusi lämpökeskus rakennettiin tuolloin meijerin kylkeen. Vuonna 1988 Valio keskitti meijeritoimintaa ja vuosikymmenen loppuun mennessä Valion meijereiden määrä oli miltei puolittunut. Noissa olosuhteissa Kaustisen meijeri kuitenkin otti vastaan entistäkin enemmän maitoa.
1990-luvun puolivälissä tuli ajankohtaiseksi sekä ero Valiosta että Suomen liittyminen Euroopan unioniin, kumpikin meijerin päivittäiseen toimintaan vaikuttavia asioita aina hinnoittelusta ja omasta markkinoinnista lähtien. Yhteistyökumppaniksi löytyi kuitenkin Ingman Foods, josta 2000-luvun puolella tuli nykyinen Arla. Kaustisen osuusmeijeri on tänä päivänä yksi Suomen viidestä Arla Oy:n yhteistyömeijeristä. Maidon purkitus meijerissä päättyi vuonna 2008.
Nykyisin Kaustisen osuusmeijeri kerää maitoa lähialueen 38 tilalta, 31 miljoonaa litraa vuodessa. Meijerituotteiden lisäksi sen myymälästä saa elintarvikkeita, maataloustarvikkeita ja rehua.
Kaustisen Osuusmeijerin sivut
Lähteenä käytetty Terttu Hanhikosken 2005 julkaistua meijerin historiikkiä Hyvää joka kielellä, Karjantuote-lehteä sekä Kaustisen kirjaston kuvakokoelmia