Kivennapalainen metsänvartija Otto Mauritz Lindström syntyi Kirkkonummelta kotoisin olleen tullivartija Antti Edvard Lindströmin ja kaustislaisen Anna Juhontytär Kentalan perheeseen. Otto vihittiin kaustislaisen, Varilan kylässä syntyneen ja Vintturilla asuneen Mariana Matintyttären kanssa, jonka isä oli Wintturin seksmanni. Häät pidettiin Kaustisella 19.7.1880 ja Otto ja Mariana muuttivat Kivennavalle 17.11.1882, tytär Matilda Eleonoran synnyttyä 9. heinäkuuta 1882 Kaustisella. Otolla ja Marianalla oli myös hetken aikaa poika, Antti Aadolf Kustavi, mutta hän eli vain puolivuotiaaksi. Metsänvartijan vaimo Mariana Lindström haki passia 13.10.1905 ja lähti Amerikkaan. Tytär Matilda Eleonora oli lähtenyt sinne jo tammikuussa 1900 ja mennyt kahta vuotta myöhemmin naimisiin 1870 syntyneen Matti Aapraminpoika…
-
-
Yhdysvalloissa ja Kanadassa asunut kaustislainen Walter Reef lähetti maailmalta joulukortit kotiin Kaustiselle. Valtteri asui 1920-luvulla montanalaisen kaivoskaupunki Butten ”Finntownissa” Covert Streetillä, kuten moni muukin Kaustiselta Amerikkaan lähtenyt. Myöhemmin hän muutti Astoriaan – sekin tuttu suomalaisten keskus Oregonin ja Washingtonin rajamailla, ei kaukana Nasellesta. Omalla nimellä painatetut joulukortit antoivat vähän Amerikan-tunnelmaa. Johan Valtteri Kettu haki passin 18.10.1920. Hänen vanhempansa olivat Jalmari Juhonpoika Rääf ja Alma Aleksandra Kettu. Isä Jalmari menehtyi vain 20-vuotiaana, jolloin Valtteri oli vain puolivuotias. Äiti Sandra meni uusiin naimisiin Matti Alfred Kallenpoika Känsälän kanssa ja niinpä Valtterille siunaantui yksitoista pikkusiskoa vuosien varrella, aina 1906 syntyneestä Elle Siikria Aleksandrasta…
-
”Kun punapuun kantoon torppansa laittaa niin silloin se ilon päivä koittaa”, lauletaan Hiski Salomaan Lännen lokarissa. Kappale on suomalaisille tuttu, ja kertoman mukaan Hiski kirjoitti sen lennosta kuunnellessaan keskipohjalaisten siirtolaisten tarinoita. Keski-Pohjanmaalle kantavat myös tämän punapuun kannon tarinan juuret. Washingtonin osavaltio on metsäistä seutua punapuineen. Sinne lähti aikoinaan myös Kaustisella vuonna 1835 syntynyt Antti Kustaa Juhonpoika Kentala, joka Vetelissä asuessaan oli sukunimeltään Kainu. Amerikkaan 1870-luvulla päätyessään Antti Kustaa Kainusta oli tullut Gus Kainber, ja sillä nimellä hän teki ns. homestead claimin eli vaati asuttamaansa maata omakseen. Vaatimuksen muhiessa Gus Kainberin oli asuttava jossakin, ja sopivaksi asujamukseksi hän valitsi mailla sijainneen…
-
Otto Kasper Penttilän tarina oli pitkään jälkipolville tuntematon. Kappelilta lähtenyt Otto Kasper haki passia marraskuussa 1902 ja 17-vuotias poika nousi laivaan 12.11. Hänestä ei sen jälkeen tiettävästi enää kuulunut, mikä on varmasti ollut vanhemmille ja Suomeen jääneille sisarille suuri suru. Kuvassa Otto on oikealla puolella. Marraskuun 27. päivänä Bostoniin saapunut Otto Kasper on ilmoittanut sikäläiseksi kontaktikseen Fitchburgissa asuneen William Kolabackan. Töitä Amerikasta on löytynyt, sillä vuonna 1911 Otto on ollut Ohiossa töissä. Talvi 1911 kuitenkin osoittautui hänelle kohtalokkaaksi. Otto Kasper on pudonnut polkupyörän sarvikkoja valmistaneen Handle Bar Companyn katolta, kenties lunta lakaistessaan. Katto lienee ollut jäinen. Democratic Banner -lehdessä kerrotaan,…
-
Jalmari Penttilä taisteli Yhdysvaltain armeijan joukoissa ensimmäisessä maailmansodassa. Hän oli lähtenyt Amerikkaan vuonna 1912, velipuolensa Oskari Penttilän luokse Montanan Red Lodgeen. Maahan hän tuli Kanadan kautta syyskuussa 1912. 1910-luku sujui Jalmarilta kaivos- ja maanviljelyhommissa Robertsissa, mutta syksyllä 1918 hänet kutsuttiin sotaväkeen. Jalmari lähti Ranskaan samaan aikaan kuin moni muukin Montanan siirtolainen, kuten hänen tuttavansa Emil Sylvester Warila. Kuvassa Jalmari on Emilin veljen Aloe Matt Warilan kanssa. Toisin kuin Emil, Jalmari selvisi sodasta; erityiseen tiukkaan paikkaan hän joutui 77. divisioonan jäädessä saarroksiin viikon ajaksi Argonnen metsissä. 77. divisioonan 554 miehestä miltei kaksisataa menehtyi ja 150 otettiin saksalaisten vangiksi. Jalmari oli yksi…