Kaustisen Teboil-huoltoasema on monelle kaustislaiselle tuttu pysähdys- ja kohtaamispaikka autohuollon ja tankkausaseman lisäksi. Sillä on vankka historia omalla paikallaan lähellä valtateiden risteystä, jossa asema on ollut 1950-luvun lopulta saakka. Artikkeli on osa Arviitin juttusarjaa, jossa esittelemme kaustislaisten yritysten tarinoita. Oskari Tuominiemi pyöritti 1950-luvulla yhtä aikaa huoltoasemaa, korjaamoa, matkustajakotia, kahvilaa ja elokuvateatteria Kaustisella, Kinon rakennuksessa Pajalassa. Hanssonin puutavarayrityksessä aiemmin työskennellyt, huoltoaseman pitämisestä kiinnostunut Aarne Varila vuokrasi TB-polttoainejakelun Tuominiemeltä vuonna 1957. Tuolloin korjaamovastaava oli Kauko Luomala ja kahvilassa työskenteli Siiri Kuismin. Näihin vuosiin osui myös valtatie 13:n rakentaminen, mikä sai Varilan harkitsemaan uuden huoltoaseman rakennuttamista tulevan tien viereen. Öljy-yhtiön pääkonttori näytti pian…
-
-
Kaustisella toimivan Jokilaaksojen Osuuspankin historia alkaa Kaustisen Osuuspankista ja sitä edeltäneestä osuuskassasta. Artikkeli on osa Arviitin juttusarjaa, jossa esittelemme kaustislaisten yritysten tarinoita. Kaustislainen osuuspankkitoiminta on satavuotiasta, sillä Kaustiselle perustettiin oma osuuskassa jo vuonna 1921. Seuraavana vuonna toimintansa aloittivat myös Köyhäjoen ja Metsäkylän pankit, palvellen näiden kylien ja lähiseutujen asiakkaita. Osuuskassa perustettiin Kaustiselle maamiesseuran aloitteesta. Osuuskassojen tarkastaja, konsulentti Heikki Tunkkari selvitti kassan toimintaa maamiesseuralle ja perustava kokous pidettiin toukokuun 3. päivänä 1921. Kassan jäseniksi liittyi heti 16 henkilöä. Myönnettyjä lainoja käytettiin 1920-luvulla esimerkiksi talousrakennusten hankintaan ja kunnostamiseen, hevosiin ja lehmiin, apulantaan, raivaukseen ja ojitukseen, sekä torppien lunastamiseen itselle. Korkoprosentti oli ensimmäisinä…
-
Julkaisemme nyt toisen osan Heikki Salon laatimasta Kaustisen historiasta. Ensimmäinen osa on luettavissa tämän linkin takaa. Kiertokoulun opettaja Heikki Salo syntyi Kaustisella tammikuun 11. päivänä 1853. Hän eli pitkän ja vaiherikkaan elämän ja kuoli 88-vuotiaana 23. toukokuuta 1941. Salo oli erittäin kiinnostunut historiasta ja hän teki tarkkoja muistinpanoja erityisesti seurakunnan vaiheista. Vuonna 1926 Salo kirjoitti ”Kaustisen historia” -nimisen koosteen, jotka perustuivat hänen omiin muistiinpanoihinsa. Arvid Virkkala kirjoitti käsinkirjoitetut muistiinpanot koneella puhtaaksi. Tämä tarina on säilynyt ja luettavuuden parantamiseksi olen stilisoinut tekstit puuttumatta asiasisältöön. Risto Känsälä on myös tarkistanut tekstin vuonna 2024 ja tehnyt muutamia korjauksia. On huomattava, että Salon tekstistä…
-
Kiertokoulun opettaja Heikki Salo syntyi Kaustisella tammikuun 11. päivänä 1853. Hän eli pitkän ja vaiherikkaan elämän ja kuoli 88-vuotiaana 23. toukokuuta 1941. Salo oli erittäin kiinnostunut historiasta ja hän teki tarkkoja muistinpanoja erityisesti seurakunnan vaiheista. Vuonna 1926 Salo kirjoitti ”Kaustisen historia” -nimisen koosteen, jotka perustuivat hänen omiin muistiinpanoihinsa. Arvid Virkkala kirjoitti käsinkirjoitetut muistiinpanot koneella puhtaaksi. Tämä tarina on säilynyt ja luettavuuden parantamiseksi olen stilisoinut tekstit puuttumatta asiasisältöön. Risto Känsälä on myös tarkistanut tekstin vuonna 2024 ja tehnyt muutamia korjauksia. On huomattava, että Salon tekstistä vanhimmat ovat useimmiten perimätietoa, huhuja ja kuultua joltakin toiselta ihmiseltä. Mahdolliset virheet jäävät tutkijoiden selvitettäviksi. –…
-
Risto Känsälän puhe 1.9.2024 Hyvät juhlivan Kaustisen Marttayhdistyksen martat, hyvät juhlavieraat. Millaiseen maailmaan tänään 95-vuotista taivaltaan juhliva Kaustisen marttayhdistys syntyi? 1800-luvun loppuvuosikymmenet olivat monenlaisen yhdistystoiminnan viriämisen vilkasta aikaa sekä kaupungeissa että varsinkin maaseudulla. Tuolloin saivat alkunsa nuorisoseurat, maanviljelysseurat, pienviljelijä-yhdistykset, ori- ja sonniyhdistykset ja monet muut. Osuuskauppoja perustettiin maaseudulle. Kansakoulujen määrä lisääntyi. Kunnallishallinto oli jo päässyt hyvään alkuun. Sekä kunnallishallinnossa että yhdistystoiminnassa keskushenkilöinä ja päättäjinä olivat miehet. Tosin toiminnassa oli mukana paljon naisiakin, mutta heidän tehtävänään oli toimia huoltojoukkoina: juhlatilojen siivoajina, tarjoilujen valmistelijoina ja muina avustavien tehtävien toteuttajina. Mutta päätöksentekijöinä ei heitä ollut. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen ihmiset alkoivat päästä uuden elämän…