Kaustisella toimivan Jokilaaksojen Osuuspankin historia alkaa Kaustisen Osuuspankista ja sitä edeltäneestä osuuskassasta. Artikkeli on osa Arviitin juttusarjaa, jossa esittelemme kaustislaisten yritysten tarinoita. Kaustislainen osuuspankkitoiminta on satavuotiasta, sillä Kaustiselle perustettiin oma osuuskassa jo vuonna 1921. Seuraavana vuonna toimintansa aloittivat myös Köyhäjoen ja Metsäkylän pankit, palvellen näiden kylien ja lähiseutujen asiakkaita. Osuuskassa perustettiin Kaustiselle maamiesseuran aloitteesta. Osuuskassojen tarkastaja, konsulentti Heikki Tunkkari selvitti kassan toimintaa maamiesseuralle ja perustava kokous pidettiin toukokuun 3. päivänä 1921. Kassan jäseniksi liittyi heti 16 henkilöä. Myönnettyjä lainoja käytettiin 1920-luvulla esimerkiksi talousrakennusten hankintaan ja kunnostamiseen, hevosiin ja lehmiin, apulantaan, raivaukseen ja ojitukseen, sekä torppien lunastamiseen itselle. Korkoprosentti oli ensimmäisinä…
-
-
Julkaisemme nyt toisen osan Heikki Salon laatimasta Kaustisen historiasta. Ensimmäinen osa on luettavissa tämän linkin takaa. Kiertokoulun opettaja Heikki Salo syntyi Kaustisella tammikuun 11. päivänä 1853. Hän eli pitkän ja vaiherikkaan elämän ja kuoli 88-vuotiaana 23. toukokuuta 1941. Salo oli erittäin kiinnostunut historiasta ja hän teki tarkkoja muistinpanoja erityisesti seurakunnan vaiheista. Vuonna 1926 Salo kirjoitti ”Kaustisen historia” -nimisen koosteen, jotka perustuivat hänen omiin muistiinpanoihinsa. Arvid Virkkala kirjoitti käsinkirjoitetut muistiinpanot koneella puhtaaksi. Tämä tarina on säilynyt ja luettavuuden parantamiseksi olen stilisoinut tekstit puuttumatta asiasisältöön. Risto Känsälä on myös tarkistanut tekstin vuonna 2024 ja tehnyt muutamia korjauksia. On huomattava, että Salon tekstistä…
-
Kiertokoulun opettaja Heikki Salo syntyi Kaustisella tammikuun 11. päivänä 1853. Hän eli pitkän ja vaiherikkaan elämän ja kuoli 88-vuotiaana 23. toukokuuta 1941. Salo oli erittäin kiinnostunut historiasta ja hän teki tarkkoja muistinpanoja erityisesti seurakunnan vaiheista. Vuonna 1926 Salo kirjoitti ”Kaustisen historia” -nimisen koosteen, jotka perustuivat hänen omiin muistiinpanoihinsa. Arvid Virkkala kirjoitti käsinkirjoitetut muistiinpanot koneella puhtaaksi. Tämä tarina on säilynyt ja luettavuuden parantamiseksi olen stilisoinut tekstit puuttumatta asiasisältöön. Risto Känsälä on myös tarkistanut tekstin vuonna 2024 ja tehnyt muutamia korjauksia. On huomattava, että Salon tekstistä vanhimmat ovat useimmiten perimätietoa, huhuja ja kuultua joltakin toiselta ihmiseltä. Mahdolliset virheet jäävät tutkijoiden selvitettäviksi. –…
-
Risto Känsälän puhe 1.9.2024 Hyvät juhlivan Kaustisen Marttayhdistyksen martat, hyvät juhlavieraat. Millaiseen maailmaan tänään 95-vuotista taivaltaan juhliva Kaustisen marttayhdistys syntyi? 1800-luvun loppuvuosikymmenet olivat monenlaisen yhdistystoiminnan viriämisen vilkasta aikaa sekä kaupungeissa että varsinkin maaseudulla. Tuolloin saivat alkunsa nuorisoseurat, maanviljelysseurat, pienviljelijä-yhdistykset, ori- ja sonniyhdistykset ja monet muut. Osuuskauppoja perustettiin maaseudulle. Kansakoulujen määrä lisääntyi. Kunnallishallinto oli jo päässyt hyvään alkuun. Sekä kunnallishallinnossa että yhdistystoiminnassa keskushenkilöinä ja päättäjinä olivat miehet. Tosin toiminnassa oli mukana paljon naisiakin, mutta heidän tehtävänään oli toimia huoltojoukkoina: juhlatilojen siivoajina, tarjoilujen valmistelijoina ja muina avustavien tehtävien toteuttajina. Mutta päätöksentekijöinä ei heitä ollut. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen ihmiset alkoivat päästä uuden elämän…
-
Amerikan siirtolaisuus oli osin seurausta kehnoista elinoloista 1800-luvun Suomessa. Leipä oli tiukassa erityisesti 1850-luvulla ja Suomessa vallitsi paikoin nälänhätä. Oolannin sotaa seuranneiden kymmenen vuoden ajanjakson yhteydessä puhutaan nälkävuosista: ensinnäkin viljavarastot olivat paikoin tuhoutuneet brittien pommituksissa, mutta tätä seurasivat vielä poikkeuksellisen rankat ajat surkeiden satojen myötä, eikä näin vaikeita vuosia ollut nähty sitten 1600-luvun. Taudit kuten lavantauti jylläsivät, ja esimerkiksi vuonna 1865 Suomen väestöstä menehtyi miltei kahdeksan prosenttia. Tilanne huononi vielä entisestään, sillä vaikean talven 1866-1867 jälkeen, kylmänä kesänä ei isossa osassa Suomea saatu satoa käytännössä ollenkaan ja vuonna 1868 nälkään ja tauteihin menehtyi miltei 140 000 ihmistä. Tätä taustaa vasten, suuren…