Kun puhutaan Kappelinmäellä sijaitsevasta Kaustisen kotiseutumuseosta, on ensin mentävä kauas Alaskaan asti. Sinne lähti Emma Virkkala Klumpilta.
Köyhäjoella vuonna 1882 syntynyt, Klumpilla varttunut Emma Virkkala lähti siirtolaiseksi vuonna 1906. Hänen kaksi vanhempaa veljeään, Jalmari ja Oskari olivat jo lähteneet edeltä; Jalmari oli tuossa vaiheessa jo ollut vuosikausia Amerikassa ja selvinnyt ainakin yhdestä kaivosonnettomuudesta hengissä.
23 vuotta täytettyään Emmalla oli kasassa matkarahat ja pienen järjestelyn myötä myös maihinnousun yhteydessä esitettävät kymmenen dollaria. Ikuisuudelta tuntuneen matkan jälkeen Emma pääsi Yhdysvaltoihin, työskennellen ensin Montanassa Red Lodgessa ja Billingsissä ja myöhemmin Seattlessa hotelliapulaisena. Seattlessa hän tutustui suomalaiseen Hildaan, jonka kanssa he päättivät lähteä yhdessä Alaskaan. Siellä odottaisi Hildan sulhanen, Billiksi kutsuttu William Enatti.
Hildan ja Billin tiet erosivat jonkin ajan päästä, mutta Emma löysi hänestä aviomiehen itselleen. Pudasjärven Iinattijärveltä kotoisin ollut Bill oli lähtenyt Kanadaan vuonna 1909 ja kulkeutunut Alaskaan kaivoshommiin Michiganin kautta. Emma ja Bill vihittiin Juneaussa vuonna 1913. Siellä he saivat ensimmäisen lapsensa, Helven, ja muutettuaan vuonna 1918 Anchorageen perhe kasvoi nelihenkiseksi Sigrid-tyttären syntymän myötä.
Helve Enatti opiskeli opettajaksi ja opetti lapsia Denalin ala-asteella Anchoragessa, minkä lisäksi hän asui ja työskenteli myös Kaliforniassa. Perhonjokilaaksossa v. 1991 julkaistun artikkelin mukaan Helve toimi opettajana myös amerikkalaissotilaiden lapsille Saksassa ja Japanissa toisen maailmansodan jälkeen. Helve kirjoitti kirjeitä ja kortteja Suomeen, ja Saksassa asuessaan Helve vieraili myös Kaustisella jouluna 1952, tuoden lahjoja sukulaislapsille. Sigrid oli kirjanpitäjä ja auttoi vapaa-aikanaan sekä partiolaisia että seudun jääkiekkojunnuja. Täyttäessään 60 vuotta ja muutettuaan Floridaan, Helve Enatti pyysi myös Amerikan-kiertueelle lähteneet Purppuripelimannit soittamaan juhliinsa.
Molemmat Enattien tyttäret saivat opiskella yliopistossa. Emma-äiti ei ollut käynyt kouluja ja elämänsä loppupuolella hän muisteli sitä, miten naapuritilojen lapset pääsivät opintielle, mutta hän ei. Emma oppi kuitenkin lukemaan ja tytärtensä mukaan hän olikin innokas lukija. Koulutuksen merkitystä Enattien perheessä on varmasti aikoinaan teroitettu. Ja vaikka Emma lähti vuosisadan alussa köyhyydestä etsimään onneaan, hän lienee muistellut Kaustista hyvällä, ja veljeään, kansanperinteen tallentaja Arvid Virkkalaa. On nimittäin niin, että Helve Enatti lahjoitti 1970-luvun puolivälissä 2000 dollaria Kaustisen kotiseutuyhdistykselle museon ja näyttelyn perustamista varten. Kyse ei ollut mistään pikkusummasta, sillä nykyrahassa se vastaa yli kymppitonnia – 10,000 mk se oli silloinkin.
Kaustisella oli suunniteltu kotiseutumuseota 1950-luvun puolivälin tienoilta lähtien. Noihin aikoihin filosofian tohtori Erkki Ala-Könni kierteli kotiseutuyhdistyksen kutsumana seutua yhdessä eteläpohjalaisen osakunnan kanssa, tallettamassa vanhoja muisteluita ja valokuvaamassa jo katoavia pihapiirejä, taloja jotka tultaisiin lopulta purkamaan lähivuosikymmeninä ja niiden asukkaita, jotka olivat jo ikäihmisiä.
Vuonna 1950 perustetun kotiseutuyhdistyksen perustajajäseniin kuuluivat Santeri Isokangas, Oskari Vintturi, Otto Virkkala, Kalle J. Virkkala, Harri Pirilä, Matti Teerikangas, Elina Haglund ja Katri Koskela. Kahvilanpitäjä ja kauppias Santeri Isokangas oli kovin kotiseuturakas ja noina aikoina Santeri pani puhtia moneen Kaustista kuuluksi tehneeseen asiaan. Yhdistyksen ensimmäinen tavoite oli Kreeta Haapasalon patsashanke, ja säännöissä kerrotaan yhdistyksen tavoitteeksi ”kerätä ja tallettaa paikkakunnan menneisyyttä ja sen asukkaiden entistä elämää valaisevaa esineistöä sekä siihen liittyvää tieto- ja kuva-aineistoa.”
Yhdessä patsaan tehneen taiteilija Ilmari Wirkkalan kanssa ryhdyttiin myös keräämään talteen vanhoja esineitä, muistoksi jälkipolville. Tavarat talletettiin makasiiniin, joka oli ensin lainassa ja saatiin sittemmin lahjoituksena manttaalikunnalta. Museohanke jäi kuitenkin vuosiksi hautumaan, ja vasta Helve Enatin lahjoituksen myötä siihen saatiin uutta virtaa. Lahjoituksen ehtona oli myös, että museoksi valikoitunut, entinen KPO:n makasiini siirrettäisiin nykyiselle paikalleen.
Kotiseutumuseon uudistettu näyttely avattiin päivää ennen vuoden 1975 kansanmusiikkijuhlia ja sen vihkiäiset pidettiin 30.5.1976. Vierailijat saivat tutustua siellä yli 500 vanhaan esineeseen, joista Vaasa-lehden artikkelissa nimettiin muun muassa muinainen, Isokankaan läheltä löydetty puuruuhi. Tätä artikkelia vuonna 2025 kirjoittaessa museossa on vielä esillä 1970- ja 1980-lukujen taitteissa luetteloituja ja esille asetettuja vaatteita ja tavaroita; syksyn aikana museosta talletetaan esineet väliaikaiseen säilytyspaikkaan ja näyttely järjestetään uudelleen. Viime vuodet näyttely onkin itsessään ollut katsaus vuosikymmeniä vanhaan museoesineiden esillepanoon ja sikäli arvokas näky. Osa museon tavaroista tulee näytille Kaustisen Kansantaiteenkeskukselle.
Tulevana kesänä kotiseutumuseon vihkiäisistä tulee kuluneeksi 50 vuotta. Helve Enatin puolen vuosisadan takainen lahjoitus oli omiaan auttamaan kaustislaisen historian tallentamisessa, ja se toi omalla tavallaan siirtolaisuuden merkitystä Kaustiselle. Hänelle laaditun kunniakirjan kaksoiskappale on yhä esillä museon seinällä, Emma Virkkalan ja William Enatin kuvien vierellä.