Kun KP-V:n toiminta oli sodan jälkeen luonnollisista syistä alamaissa, seuralla oli suuri onni saada riveihinsä Seppo Savolainen ( 1920-2017), joka valittiin kirkonkylän kansakoulun johtajaopettajan virkaan 1945.
Savolaisesta ei tullut vain seuratoiminta-aktiivi. Hän oli innokas juoksija, hiihtäjä ja huolehti kunnostaan määrätietoisesti. Savolainen muistaa ensimmäiset Kaustisen päivät elävästi. Opettajakollega Jenni Järvelä oli kutsunut hänet tervetuliaiskahville pian Kaustiselle tulon jälkeen. Jennin puoliso Veikko oli jo kiinnittänyt huomiota nuoren tulijan reippailuun, kun hän ehdotti osallistumista tulevana viikonloppuna yleisurheilukilpailuihin. ”Niinhän mä menin ja voitin 1500 m”, Savolainen muistaa. Tuo voitto jäi lähtemättömästi mieleen myös nuorelle Teemu Pesolalle, joka todisti tapahtumaa ylpeänä. ”Meidän uusi opettaja voitti!”
Seppo Savolainen on kotoisin Lahden Renkomäestä. Hän tulee 8-lapsisesta perheestä, jossa kaikki lapset olivat urheilun läpitunkemia. Psykologiasta, estetiikasta ja teologiasta kiinnostunut opettaja-isä ei ollut lainkaan urheiluhenkinen, lapset sen sijaan suunnistivat, hiihtivät, juoksivat ja laskivat mäkeä, kuten Lahdessa niin monet. Teki isä kuitenkin 50 metrin juoksuradan lapsilleen ja naapurilta lainattiin sekuntikello. Erkki-veli oli hyvä suunnistaja, Matti kohtuullinen mäkimies ja punapaita LHS:n väreissä.
Koulumatkaa Sepolle kertyi seitsemän kilometriä, joka hiihdettiin talvisin aamuin illoin, kesäisin jalan tai pyöräillen. Kunnon nousemisen hän huomasi siitä, että kun lyseon ensimmäisissä 50 metrin juoksukilpailuissa hän oli 40 pojan joukossa toiseksi viimeinen, viimeisellä luokalla hän oli jo toiseksi paras naapurikoulua vastaan käydyssä 1000 metrin kilpailussa.
Renkomäki oli tuolloin vielä Orimattilaa eivätkä paikallisen Jymyn edustajat pitäneet oikein siitä, että lupaava juoksijanalku siirtyi lahtelaisseuraan ja nappasi hopeaa pm-kisoissa alle 18-vuotisten sarjan 1000 metrillä.
Ennen kuin KP-V:n puuhamiehet uskalsivat kysyä Savolaista seuran johtokuntaan, hän lunasti paikkansa maastojuoksun pm-kisoissa Vetelissä 1946. Emäntäkoulun maastossa Seppo sai Viljam Virkkalan kannustaessa lisävoimia ja nousi toiseksi 5 km:llä VU:n Rauni Kainun jälkeen. Harjoitusinnostusta oli opettajan työn ohessa. Lenkkikilometrejä kertyi 100-120 kilometriä kuukaudessa, hiihtoa ja ”marssia”, kuten hän mustakantiseen harjoituspäiväkirjaansa huolellisesti merkitsi. ”En harjoitellut tarpeeksi kovaa, siinä se vika oli”, Savolainen kuittaa. ”Kerran menin lenkille Tanhuanpään maastoon ja eräs köyhäjokinen tuli vastaan eikä lainkaan noteerannut minun harjoittelua”, Savolainen naurahtaa.
Pienellä paikkakunnalla tapahtuu aina niin, että aktiivisuus kasautuu muutamille harteille. Savolainen sai tuntea tämän pian Kaustisella, kun hän ryhtyi aluksi KP-V:n sihteeriksi, myöhemmin puheenjohtajaksi ja nopeasti Keski-Pohjanmaan piirin päätuomarikouluttajaksi. Siitä hän jatkoi piirin johtokuntaan ja oli varapuheenjohtaja 1954-57 sekä 1959-62 sekä puheenjohtajana 1958. Keski-Pohjanmaan piirin kunniajäsen hän on ollut vuodesta 1983.
Kleemolan tuuraajana
Keski-Pohjanmaan piirin puheenjohtajana oli 1950-luvulla pitkään kansanedustaja ja ministerinäkin toiminut Kauno Kleemola, jota Savolainen joutui joskus tuuraamaan. Kerrankin hän joutui Kälviälle juhlapuhujaksi vain vuorokauden varoitusajalla. Oma juoksuharrastus kilpailumielessä sai jäädä vähemmälle, vaikka Räyringin kentällä sentään juostiin kerran 25 000 metrin kilpailu. Kilpa käytiin ulkoradalla sisäratojen ollessa varattuina Paavo Kotilalle ja Jukka Koivumäelle ja heidän 10 000 metrin kisalleen.
Kun Savolainen oli saanut 75 ratakierrosta tehdyksi, eräs veteliläinen opettaja irvaili, että ”minä oon sentään sisäratojen juoksija”.
Seuratoiminta vei kasvavan perheen ohella paljon aikaa. Johtajaopettaja sai tehdä urheilukentällä talkoita yhdessä Varilan Väinön, Huntuksen Aimon, Virkkalan Taiton ja monen monen muun kanssa. Kisoja varten piti kalkita radat, suunnitella keväisin maastojuoksuradat ja merkitä talvella hiihtoladut. ”Laskimme Aira-vaimoni kanssa, että minulla oli parhaimmillaan Kaustisella 14 virkaa tai tointa, ja lupasin hänelle pyhästi silloin kun muutimme Lahteen, että näin ei voi jatkua.”
Kaustisen koululaiset muistavat Seppo Savolaista kunnioittavin tuntein. Hän oli esimerkillinen, rehti ja omasi erinomaisen auktoriteetin. Vahvistakoon tämän Hannu Timmerbackan muisto. Kun Hannu oli tehnyt jotakin kolttosia välitunnilla, Savolainen otti hänet isälliseen puhutteluun, jonka Hannu muistaa aina: ”Eihän me urheilijat viitsitä tehdä tällaisia ikäviä temppuja, eikö niin?”
Kaustiselta Savolaiset muuttivat 1961. Sepon tie vei vähäksi aikaa täydennysopintoihin Ouluun. Syyksi hän sanoo, ettei ”osannut lainkaan puukäsitöitä ja oli niin ikävää opettaa sitä”. Kun Lahden Kärpäsen ”hirveään kouluun, missä en tuntenut työn iloa” sitten valittiin opettajaa, Savolainen tuli valituksi ja samalla perhe muutti isän 1948 rakennuttamaan kotiin Renkomäkeen.
Ura jatkui taas Lahdessa
Lahdessa Savolaisen pysyttely erossa urheilun järjestötehtävistä kesti lyhyeen. ”Joku tuttu tuli kysymään kellomieheksi Lahden kisoihin ja siitä alkoi sama tyyli kuin aikaisemmin”, Seppo Savolainen muistelee. SVUL:n ja SUL:n liittovaltuustoissa hän istui monet vuodet, ja eniten aikaa vei palkintotuomarien koulutus. Toistakymmentä vuotta kestänyt vapaaehtoistyö Kaustisella ja K-P:n piirissä jatkui nyt Lahden piirissä ja valtakunnan tasolla. Eräänlainen huipennus oli seiväskilpailun ylituomarin tehtävä yleisurheilun ensimmäisissä MM-kisoissa Helsingissä 1983.
Kärpäsen koululta Seppo Savolainen oli siirtynyt 1964 Launeen koulun johtajaksi. Veteliläissyntyinen kouluneuvos Alfred Salmela oli jälleen juhlapuhujana kuten joskus aiemmin Kaustisella. Molemmissa hän aloitti puheensa toteamalla, ettei hänen pitäisi olla tällä paikalla lainkaan. Kun Vetelissä oli kuntakokous, jossa uuden koulun rakentamisesta oli päätettävä, Salmelan isä oli nostanut poikansa pöydälle ja sanonut, ”että tämäkin poika on oppinut lukemaan ilman kouluja, ei sellaista tarvita!”
Lähteet
Pekka Kivelä: Sata vuotta Oivan jalanjäljissä. Kaustisen Pohjan-Veikot 1914-2014.
Seppo Savolaisen haastattelu 11.3.2013 ja Seppo Savolaisen muistiinpanot