Milka Jylhä lähti Kaustiselta Kanadaan 1920-luvun lopulla. Hän suuntasi Halifaxin kautta Vancouveriin, eli matkustettavaa oli vielä mantereen halki. Milka piti kotiin yhteyttä kirjeitse, ja niissä kuvastuu se, että siirtolaisuuden ajankohta oli karumpi kuin ehkä lähtiessä oli toivottu – tulihan vuoden 1929 pörssiromahdus lokakuussa ja 1930-luku toi laman mukanaan. 25-vuotias Milka kirjoitti tädilleen helmikuussa 1931 seuraavasti:
”Niin, aika se menee täälläkin eteenpäin pikku hiljaa. Eli kyllä sitä on aina hommaa että ei tiedä minkä työn tekisi ja minkä jättäisi tekemättä, vaikka täällä on huono aika ja huono työn saanti. Mutta ei tekevältä työ lopu. Olen minäkin jättänyt monta työpaikkaa, mutta ei net anna mun jouten olla paljon.
En minä tykkää piikapaikoista yhtään, enkä ole ollutkaan kuin kaksi kuuta. Olen ollut tarjoilijana poortihaussilla (toim huom. boarding house, suom. majatalo). Kyllä siellä muutakin työtä piti tehdä. Mutta se oli sitä toisin vapaata kuin fameli paikat. Nyt mulla on hakemukset kahviloihin. Niihin on tätä aikaa niin huono päästä. Ei tahdo olla kaikilla ollenkaan työtä. Eilen met oltiin hakemassa töitä kahviloihin. Yhteen paikkaan olisin päässyt tarjoilijaksi, vaan siinä oli niin sikaista hommaa että jätin sen ja vartoon jos pääsis hienompiin paikkoihin. Menen nyt taas huomenna muihin töihin.”
Kirjeistä kuvastuu se, että hankalastakin ajasta huolimatta toive oli saada kunnon töitä, ja että boarding houseissa oli vapaampi elämisen malli kuin perheiden pitämissä majoituksissa. Vuonna 1931 Milka oli jo löytänyt vierelleen miehen, metsätyömies Antti Sandellin, jonka kanssa hän sai kaksi poikaa, Armandin ja Roy Andrew Sandellin. 1940-luvulla he asuivat Maple Ridgessä, Vancouverista itään. Milka menehtyi vuonna 1973 ja Andrew Sandell vuotta aiemmin.