Juho Björknäsin houkutteli Amerikkaan Kalle Kettu. Juhon veli Matti oli myös Amerikan siirtolainen, sillä tämä oli mennyt Ashtabulaan, Ohioon töihin 1890-luvun alussa. Matin säilyneissä kirjeissä Amerikan työmaita ei liikaa kehuta ja taudit ja tappelut pelottavat kaustislaista. Kalle Ketun kirje on kuitenkin positiivisempi ja saa Juhon pakkaamaan tavaransa ja lähtemään länteen vuonna 1893. Hänkin kirjoittaa kotiin useasti elämänsä aikana, ensin jo Liverpoolista.
Juho päätyy Ilwacoon, Washingtoniin asti. Kirjeessään kotiin hän kertoo matkaan menneen täydet kuusi viikkoa, kun laskee ensin matkan Kaustiselta Hankoniemelle ja sieltä aikanaan Englantiin, josta Bremen-laivalla New Yorkiin ja vielä mantereen halki. Aluksi hän paiskii töitä Sunshinessä Leander Jylhän kanssa, mutta miesten tiet eroavat huonon palkan takia. Leanderille kehnosti maksava työ kelpaa, mutta Juho ja muut miehet lähtevät puutöihin.
Juho menee pian naimisiin kaustislaisen Selina Wintturin kanssa, jonka perhe on muuttanut myös Amerikan länsirannikolle. Ensimmäinen lapsi, Helga Kristiina syntyy vuonna 1897. Juho houkuttelee myös vanhempiaan Amerikkaan, mutta he kuitenkin kieltäytyvät tulemasta, vedoten maatilan töihin. Käy myös niin, että isä Juho Antinpoika menehtyy pian.
1910-luvulla Juho työskentelee lukkarina Nasellessa, kylässä jonne on muuttanut monta perhonjokilaista siirtolaista. Heidän poikansa Johan Ilmari (John Elmer) on syntynyt vuonna 1902. Vuosikymmenen loppuun mennessä perhe on jo kymmenhenkinen, mutta ikävä kyllä influenssa vie heiltä kolme lasta: Johan Ilmarin, 13-vuotiaan Saima Sofian sekä nelivuotiaan Kaarlo Albertin. Myös tytär Margareta on menehtynyt aiemmin.
John Nasi -nimen ottanut Juho menehtyy itse vuonna 1935, 70-vuotiaana. Tiedon siitä laittaa Kaustiselle tytär Helga.
”Äiti pyysi että minä kirjoittaisin hänen puolestaan teille ja antaisin tietää isän kuolemasta. Hän vaipui kuolon uneen kello viisi maanantaiaamuna, elokuun 12. päivä ja saatettiin Nasellen hautausmaahan keskiviikkona eli neljästoista päivä. Hän oli ollut huonossa terveydessä pari vuotta ja tämä viimeinen viikko ennen kuolemaansa hän oli enemmän sängyssä vaikka oli kyllä vielä jalkeillaankin. Häntä käytettiin lääkärissä perjantaina kun tunsi tuskat tulevan vaikeimmiksi ja lääkäri lausui että neljä kuukautta on enin mitä hän voi elää, ja voi mennä mikä hetki vain. Mutta eihän sitä voinut aavistaa että kahten päivän päästä on jo pois muuttanut. Sunnuntai-iltana oli käynyt useita vieraita häntä tervehtimässä ja isä oli istunut aina väliin sänkynsä laitalla ja puhellut heitän kanssaan.
Hän oli täytellä tajulla ja luki ulkomuistista hänelle rakkaiksi tulleita virsiä ja Raamatun värssyjä loppuunsa asti. Hän oli 70 vuoden, 8 kuun ja 23 päivän ikäinen.”