Konsta Känsäkoski syntyi Kaustisen Känsäkoskella syyskuussa 1896, perheen esikoiseksi. Reinhold ja Maija Loviisa Känsäkosken vanhimpana lapsena Konsta sai vastuulleen nuorempien sisarusten paimentamisen jo neljävuotiaasta, kuten hän kertoo jälkipolville säilyneissä muistelmissaan. Konstan tarina on rikkaasti ja eläväisin sanankääntein kerrottu, ja on hienoa saada välittää se Arviitin sivuilla eteenpäin. Kertomuksilla on sen verran mittaa, että julkaisemme ne täällä useassa osassa. Tämä on osa yksi. Lähtö Amerikkaan alkoi kutkuttaa nuoren Konstan mielessä vuoden 1913 keväällä. Konstan Ida-tädin mies William Wallila oli ollut Amerikassa jo kaksi kertaa, ja suunnitelmissa oli tuolloin lähteä matkaan kolmatta kertaa, koko viisihenkisen perheen kanssa. Konsta itse kertoo, että tuona…
-
-
Kaustisen kirkkomaan vieressä likellä kotiseutumuseosta on pieni rakennus, Suutarin mökki. Se on toiminut 1940-luvulla jopa opetuskeittiönä. Kaustisen kansanopisto piti majaa aloittaessaan 1947 Nuorisoliiton omistamassa rukoushuoneessa aivan kirkon vieressä. ”Varsinaista opetuskeittiötoimintaa ei ensimmäisenä talvena ollut. Keittäjä valmisti aamiaisen ja keittiöryhmä johdollani päivällisen”, kertoi kirkkoherra Harri Pirilän kotitalousopettajaksi pyytämä Inka Järvelä. Järvelä kertoo, että tuli vaativaan työhön pienin eväin. Takana olivat opinnot Vetelin emäntäkoulussa ja Kauhajoen kotitalousopistossa. Järvelä teki myös kasvatusopin approbaturin Oriveden opistossa. ”Nuorena uskaltaa joskus liiankin paljon.” Opetuskeittiötoiminta alkoi toisena opistovuotena Pajalan mäellä, josta kolmanneksi vuodeksi siirryttiin suutarin mökkiin. ”Toimimme silloin jo aikaamme edellä, sillä myös pojat olivat joitakin päiviä…
-
Tämän komean hevoskuvan on kotikylään lähettänyt William Järvelä, joka lähti Kaustisen Järvelästä Amerikkaan ensimmäistä kertaa vuonna 1900. William, eli Antti Viljami Antinpoika Järvelä syntyi Antti Jaakonpoika Järvilälle ja Leena Kaisa Juhontytär Varilalle huhtikuussa 1880. Ensimmäisellä matkallaan Amerikkaan Antti Viljami suuntasi velipuolensa Juho Heikki Järvelän luokse Calumetiin, jonne 1874 syntynyt Juho oli lähtenyt edeltä jo pari vuotta aikaisemmin. Kotitalo mainitaan olevan Leenantalo, Hakola. Isä-Antti oli menehtynyt jo 1887, Antti Viljamin ollessa vielä pieni poika. Sekä Antti että Juho kävivät välillä kotikylässään, lähtien takaisin Amerikkaan vuonna 1909. Leena Kaisalle vuonna 1911 lähetetyssä kortissa Antti kertoo laittaneensa äidilleen joulurahaa: viisi tuolloista dollaria on…
-
Kopperoisen perhe muutti Kanadasta Kaustisen Luomalan kylään vuonna 1936. Perheen isä, Jaakko Kopperoinen oli syntynyt Viipurin läänissä, Pyhäjärvellä vuonna 1898, ja muuttanut Kanadaan metsätöihin vuonna 1926. Äiti, Hilja Luomala (passiluettelossa Hilma Hilja Katariina Luomala, s. 22.4.1898) oli lähtenyt Kanadaan jo 1924, päätyen Montrealin kautta Torontoon. Vuonna 1930 avioituneet Kopperoiset saivat pojan, Pentin vuonna 1934. Rovasti Pentti Kopperoisen elämäntarina kerrotaan vastikään julkaistussa Vilpittömästi teidän -teoksessa (SRK ry, Oulu), ja tarina Kopperoisten muutosta takaisin Kaustiselle on lainattu tästä kirjasta, kuten myös artikkelin avauskuva Kopperoisista Kanadassa. Pentin syntymän jälkeen Toronton Brunswick Avenuella asuneet Kopperoiset työskentelivät paikallispoliitikon palveluksessa, talossa, jossa Hilja oli työskennellyt jo…
-
Mikä sai tuhansien lähtemään pitkälle taipaleelle kohti tuntematonta mannerta, kenties huhupuheiden varassa? Mitkä asiat vakuuttivat suomalaiset siitä, että vuosien työ Amerikassa olisi kaiken vaivan arvoista? Lähtökohtia valottavat monet aikakauden teokset, kuten 1950-luvulla New Yorkissa julkaistu, ammattiyhdistyksien historiasta kertova Pioneers of Labor -kirjanen. Sen siirtolaisuutta käsittelevässä osuudessa kerrotaan näin, suomennettuna: ”Siirtolainen ammattiyhdistysten rakentajana Kuten kaivostyöläisten, terästyöläisten, tekstiilityöläisten, autotehtaiden työntekijöiden ja kutojien tarinat meille kertovat, ovat siirtolaiset olleet suuressa roolissa Amerikan rakentajina. Mikäli meillä vain olisi tilaa, kertoisimme myös yhtä lailla dramaattisia tarinoita koneistajista, painotyöläisistä, kuljettajista, sekä rakennusalalta, rautateiltä ja merenkulusta. Nämä maillemme rantautuneet ihmismassat – jopa 40 miljoonaa viimeisen sadan vuoden…