”Kun punapuun kantoon torppansa laittaa niin silloin se ilon päivä koittaa”, lauletaan Hiski Salomaan Lännen lokarissa. Kappale on suomalaisille tuttu, ja kertoman mukaan Hiski kirjoitti sen lennosta kuunnellessaan keskipohjalaisten siirtolaisten tarinoita. Keski-Pohjanmaalle kantavat myös tämän punapuun kannon tarinan juuret.
Washingtonin osavaltio on metsäistä seutua punapuineen. Sinne lähti aikoinaan myös Kaustisella vuonna 1835 syntynyt Antti Kustaa Juhonpoika Kentala, joka Vetelissä asuessaan oli sukunimeltään Kainu. Amerikkaan 1870-luvulla päätyessään Antti Kustaa Kainusta oli tullut Gus Kainber, ja sillä nimellä hän teki ns. homestead claimin eli vaati asuttamaansa maata omakseen. Vaatimuksen muhiessa Gus Kainberin oli asuttava jossakin, ja sopivaksi asujamukseksi hän valitsi mailla sijainneen punapuun kannon. Nasellen kaupungin satavuotishistoriikissä (1878-1978) kerrotaan Kainberin ajaneen tuolta kannosta ensin karhun pois. Tämän jälkeen metsätyömies Gus alkoi rakentaa itselleen ja Suomesta vuonna 1886 länteen lähteneelle perheelleen taloa. Antti Kustaa Juhonpoika Kentala-Kainu-Kainber kuoli Nasellessa heinäkuussa 1901, 65-vuotiaana. Hänen haudallaan on nimi Andrew Kainber.
Vaimo Anna Antintytär Sillanpää menehtyi Nasellessa, Keiskin talossa vuonna 1913. Historiikissä hänen etunimekseen mainitaan Emma, mutta tieto lienee virheellinen: Findagrave-palvelussa etunimi on oikein.
Kainberin perheessä oli kolme poikaa ja kaksi tytärtä. Nuorin poika, Basilius Kainu eli Basil Kainber pyöritti myöhemmin Nasellen postitoimistoa.